Puheenjohtajan blogi

Blogi

Puheenjohtajan blogissa SEL:n puheenjohtaja Veli-Matti Kuntonen kirjoittaa ajankohtaisista aiheista. Veli-Matti Kuntonen on 55-vuotias espoolainen kahden lapsen isä, joka on hoitanut SEL:n puheenjohtajan pestiä vuodesta 2006. Blogia voi kommentoida. Julkaisemme kuitenkin vain omalla nimellä kirjoitettuja kommentteja, jotka eivät sisällä asiattomuuksia.

Suomen Yrittäjät työmarkkinoiden sumuttaja22.10.2020 09:41

Vielä joitain vuosia sitten työnantajien yksiselitteinen työmarkkinaääni oli Elinkeinoelämän keskusliitto EK. Nyt EK:n viereen on kiilannut Suomen Yrittäjät, jolle vain mielikuvitus on rajana sille, mitä se voi ehdottaa.

Suomen Yrittäjien tavoitteet eivät rajoitu työehtojen heikentämiseen, vaan tavoitteena on kaataa koko työehtosopimusjärjestelmä. Sama tavoite näyttää olevan myös EK:sta irtautuneella ja nyttemmin myös työehtosopimustoiminnan lopettaneella Metsäteollisuus ry:llä. Näyttää siltä, että nämä tahot pyrkivät hyväksikäyttämään koronakriisin aiheuttamaa ahdinkoa tavoitteeseensa päästäkseen, mikä on suoraan sanottuna ala-arvoista ja tuomittavaa.

Yrittäjäjärjestössä on ymmärretty kahden asian olevan työnantajien yksipuolisen sanelun esteenä: järjestäytyminen ja työehtosopimukset. Suomen Yrittäjien nokkamiehen Mikael Pentikäisen aarrearkusta riittääkin esityksiä järjestäytymisen heikentämiseksi ja työehtosopimusjärjestelmän kumoamiseksi.

Työntekijöiden järjestäytyminen – eli ammattiliitot – ovat este työnantajapuolen yksipuoliselle määräysvallalle ja toisaalta tae sopimiseen perustuvalle työehtojärjestelmälle. Siksi yrittäjäjärjestö pyrkii saamaan järjestäytymisen alas.

Yrittäjien puhe paikallisesta sopimisesta on mitä suurinta sumutusta. Heidän tavoitteenaan ei todellakaan ole sopiminen, vaan sanelun mahdollistaminen. Työntekijän ainoa turva olisi lainsäädäntö, muuten toteutettavat työehdot olisivat täysin työnantajan käsissä.

Tämäkö sitten olisi edistyksellistä? Mielestäni taantumuksellisempaa ajattelua on vaikea löytää. Onneksi maassamme on myös aidosti edistyksellisesti ajattelevia yrittäjiä, jotka näkevät tasapainoiseen sopimiseen perustuvan työmarkkinamallin hyödyt yritystoiminnalle sekä yhteiskunnalle.

Meillä on molemminpuoliseen järjestäytymiseen perustuva järjestelmä, jossa pystytään sopimaan yhteisesti työehdoista. Ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen sopimat työehtosopimukset ovat taanneet vakaat ja ennustettavat työmarkkinat. Sopiminen on aina välillä ollut tuskaista puolin ja toisin, mutta niin sen kuuluu mennäkin, kun toinen osapuoli ostaa työpanosta ja toinen myy sitä.

Tuota, pitäisiköhän kuitenkin ottaa koppi näin työehtosopimusneuvotteluiden alla tuosta Yrittäjien Pentikäisen kehotuksesta yrityksille maksaa työntekijöidensä työttömyyskassan jäsenyys. Jos on niin, että yritykset haluavat maksaa työntekijöidensä työttömyyskassan jäsenmaksut, niin asianhan voi hoitaa tasapuolisesti yleissitovilla työehtosopimuksilla kuntoon?


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 22.10.2020 11:06

Kommentoi (1 kommenttia)

Eläkeputken poistaminen ei luo työpaikkoja28.9.2020 08:09

Hallituksen tavoite työllisyysasteen nostamisesta kelpaa kaikille, mutta keinot ovat toinen juttu. Esillä olleet eläkeputken poistaminen ja muu työttömyysturvan heikentäminen kuulostaa todella kummalliselta. Meillä on tällä hetkellä aiempaa enemmän ihmisiä työttömänä koronakriisin seurauksena ja tarve nimenomaan elvyttävään talouspolitiikkaan, joten on mahdoton nähdä mitään perusteita eläkeputken katkaisulle tai muille työttömyysturvan leikkauksille.

Tämä ei tarkoita, etteikö voisi yrittää etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja ikääntyvien työntekijöiden työmarkkina-aseman parantamiseksi ja toimeentulon turvaamiseksi. Nyt näyttää vaan siltä, että niillä, jotka voimakkaimmin ajavat eläkeputken poistamista ja työttömyysturvan heikennyksiä, on tavoitteena romuttaa työttömyysturvajärjestelmäämme ja ajaa työmarkkinoitamme kohti Amerikan mallia.

Jokainen voi katsoa uutisista, kuinka hyvin Amerikan malli on toiminut koronakriisin kourissa. On todella huolestuttavaa, miten voimakkaasti tänä päivänä nostetaan esiin ”jokainen pärjätköön omillaan” -ajatusta ja kaikki, jotka ovat eri mieltä, nimitetään kommunisteiksi tai vähintään yhteiskunnan kehityksen jarruiksi.

Edellä olevasta johtuen vaihtoehtoisten ja tasapainoisten ratkaisujen etsiminen niin eläkeputken kuin koko työttömyysturvan toteutustapojen osalta on erityisen vaikeaa. Oma vaikeusasteensa tulee myös työnantajakeskusjärjestö EK:n roolista. Ne työnantajatahot, joiden kynästä on lähtöisin EK:n nykyinen rooli, eivät uskoneet sellaisen ajan koittavan, että Suomessa on joku muu kuin oikeistohallitus.

Tämä näkyy nyt voimakkaana kipuiluna, kun EK ei pystykään toimimaan ”määräävänä lobbarina” maan hallitukseen päin. Tästä kipuilusta on kysymys esimerkiksi UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesosen avoimessa kirjeessä liittyen Kaipolan paperitehtaan lopettamiseen sekä Keskon toimitusjohtaja Mikko Helanderin "Suomi on Kreikan ja Pohjois-Korean tiellä" -puheissa. No onhan se niinkin, että kun johtajalla on tarpeeksi suuret saappaat, niin on pirun vaikea myöntää veikanneensa väärää hevosta.

Nyt olisi tärkeää ja perusteltua löytää niitä nykyisin niin monen halveksumia kompromissiratkaisuja, jotka ovat laajalti hyväksyttävissä ja perusteluiltaan ymmärrettävissä. Tämän takia SAK:laiset liitot, SEL muiden mukana, olivat keväällä valmiita nopealla aikataululla sopimaan määräajaksi lomautusten helpottamisesta. Toivottavasti tätä ei työnantajapuolella ole tulkittu ay-liikkeen heikkouden osoituksena, sillä se olisi kallis virhetulkinta.

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin, toteamus sopii koronakriisiinkin. Viimeisen puolen vuoden aikana kotimaisen ruuan ja koko elintarvikeketjun arvostus on kasvanut merkittävästi. Kotimaisuusaste on noussut ruuan kokonaiskulutuksessa, joka näyttää olevan seurausta siitä, että normaalia suurempi osa ruuasta on ostettu kaupasta, ravintoloiden ja merkittävän osan julkista ruokahuoltoa oltua hetken suljettuna.

Tämä osoittaa ravintoloiden ja julkisten keittiöiden kotimaisuusasteessa olevan paljon parantamista. On käsittämätöntä, kuinka paljon hankintoja tehdään edelleen pelkkä hintakriteeri edellä, pyrkimättä kokonaistaloudelliseen hyötyyn. Sen lisäksi, että valitsemme kaupan hyllystä kotimaista ruokaa, kysytään sitä myös ravintolassa ja vaaditaan sitä julkiselta ruokahuollolta. Tämä lienee yksi työllisyystoimi, jonka takana me kaikki elintarvikeketjussa mukana olevat voimme olla.


Kommentoi (1 kommenttia)

Ruokakaupan hintasodalla on hintansa20.8.2020 16:53

Kotimaisella elintarvikeketjulla on iso merkitys. Koko elintarvikeketju paitsi työllistää, on myös näyttänyt vahvuutensa ja merkityksensä tänä poikkeuskeväänä.

Me selliläiset olemme olennainen osa kotimaista ruokaketjua. Me saamme palkkamme ruuan valmistamisesta, siksi meille ei ole yhdentekevää, miten kotimaisen elintarvikeketjun tulot jakaantuvat.

MTK on tuonut moneen otteeseen esille elintarvikeketjun tulonjaon epäsuhtia sekä keskittyneen ruokakaupan valta-asemaa ja sen käyttöä elintarvikeketjussa.

Mikään elintarvikeketjun osa ei kiistä, etteikö kilpailu kuuluisi markkinataloudessa myös ruuan tuotantoon ja kauppaan. Ongelman ydin on siinä, että Suomessa kaupan kolmella suurella on ostajina niin vahva asema suhteessa teollisuuteen ja tuottajiin, että ne pystyvät muuttamaan hintaneuvottelun saneluksi. Tästä asetelmasta johtuen on täysin perusteltua puuttua ruuan halpuutuskampanjoihin, sillä hintasodalla on hintansa.

Tuorein esimerkki halpuuttamisen hinnasta tulee Saksasta, jossa koronakriisi nosti yleiseen tietoisuuteen suuren saksalaisen lihatalon Tönniesin työntekijöiden ala-arvoiset olosuhteet, jotka ovat osaltaan seurausta saksalaisten kaupan halpaketjujen äärimmilleen viedystä hintakilpailusta. Kyse on ketjusta, jossa kauppa sanelee ehdot lihafirmalle ja lihafirma sanelee ehdot työntekijöilleen. Kun sanelu korvaa neuvottelun, lopputulos johtaa väistämättä sanelun kohteena olevan aseman kurjistumiseen.

Yhteiskunnan etu ei ole asetelma, jossa yksi elintarvikeketjun osa on niin määräävässä asemassa, että se pystyy sanelemaan muille ketjun osille pelisäännöt. On tärkeää herättää aiheesta julkista keskustelua, jotta pystytään vaikuttamaan ainakin pahimpiin määräävän aseman käytön ylilyönteihin.

Halvin mahdollinen hinta ei ole kuluttajankaan etu, jos se on tehty tuottajien ja valmistajien asemaa polkemalla ja työntekijöiden työehtoja kurjistamalla. Kun kysymys on ruuasta, johtaa voimakas pyrkimys hintojen dumppaamiseen myös lisääntyviin ruokaturvallisuusriskeihin. Aina löytyy niitä, jotka haluavat ohittaa ruokaturvallisuuden takaamiseksi säädettyjä normejakin.

Koronakriisi on osoittanut elintarvikeketjumme vahvaksi kriisitilanteessa, yhdeksi huoltovarmuutemme perustaksi. Kotimaisen ruuan arvostuksen nousua ei saa dumpata halpuuttamiskampanjoilla.

Haastetaan kaupan kolme suurta antamaan arvo ruuantekijöille, maataloustuottajille, alan työntekijöille, yrittäjille ja yrityksille sekä ruokaturvallisuudellemme!


Kommentoi (2 kommenttia)

Miksi Suomi on ollut vahva kohtaamaan koronakriisin?16.6.2020 17:23

Kaikkien meidän kevät on ollut kovin toisenlainen, eikä kesästäkään mitään normikesää tule. Vasta jonkin ajan kuluttua voimme katsoa taaksepäin ja arvioida, miten asioita poikkeusoloissa hoidettiin ja mitä oppia tulevaisuutta ajatellen saatiin.

Jo nyt voimme kuitenkin vertailla, miten Suomessa on selvitty muihin maihin verrattuna esimerkiksi epidemian leviämisen hallinnassa, kansalaisten oikeuksien rajoittamisessa tai työmarkkinoiden reagoinnissa. Yksi selkeä vahvuus suomalaisilla on verrattuna moniin muihin, jopa Euroopan maihin, se on työmarkkinajärjestelmä ja ansiosidonnainen työttömyysturva.

Työnantajapuolen ja työntekijäpuolen yhteisellä sopimisella on yhteiskunnan ja yksittäisen ihmisen kannalta suuri merkitys. Aina sopiminen ei ole helppoa ja välillä katsotaan puolin ja toisin kumman kantti kestää. Tärkeää on kuitenkin, että lopulta päästään sopuun, jonka kanssa kumpikin osapuoli pystyy jatkamaan eteenpäin.

Yhtenä merkittävänä asiana koronakriisin hoidossa ovat olleet väliaikaiset työttömyysturvan parannukset ja työmarkkinaosapuolten sopimat työehtojen muutokset. Niillä pystyttiin antamaan parempaa turvaa monelle työntekijälle ja turvaamaan myös sitä, ettei nopeasti syntyneen akuutin kassakriisin seurauksena yrityksiä mennyt konkurssiin, jolloin olisi menetetty työpaikkoja pysyvästi.

Moni muistaa hyvin 90-luvun laman opetukset. Nyt meillä on jo aivan uusia sukupolvia työelämässä. Jos lama jotain työntekijäpuolelle opetti, niin sen, että työehdoista tulee pitää kiinni. Silloin monella alalla alkoivat lisääntyä epätyypilliset työsuhteet; määräaikaiset ja osa-aikaiset työsopimukset sekä työvoimanvuokraus yleistyivät. Tämän jatkumona ovat tulleet nollatuntisopimukset ja pakkoyrittäjyys. Tälle kehitykselle antoi pontta määräaikainen laki, jolla sallittiin määräaikaisten työsopimusten ketjuttaminen.

Suomalainen yhteiskunta ei palaa koronakriisistä voittajana työehtoja heikentämällä, vaan takaamalla työntekijöille asialliset työehdot ja työttömyysturvan.

Meille selliläisille kotimainen ruoka on aina ollut arvokas ja tärkeä asia, toivottavasti se on koronakriisin myötä nostanut merkitystään kaikkien suomalaisten keskuudessa.

Haluan toivottaa kaikille jäsenillemme mukavaa kesää ja rentouttavaa lomaa kotimaisen kesäruuan parissa. Ja muistetaan työpaikoilla kertoa, että kesätyöntekijänkin kannattaa kuulua liittoon!


Kommentoi (0 kommenttia)

Ilmastonmuutoksen torjunta on kotimaisen elintarviketuotannon mahdollisuus, ei uhka29.5.2020 13:30

Ilmastonmuutoksen torjuminen on noussut Suomessa tärkeäksi yhteiseksi tavoitteeksi. Jokainen meistä voi tehdä pieniä ilmastotekoja arjessaan, mutta vastuuta ilmastonmuutoksen torjumisesta ei voi jättää pelkästään kuluttajien harteille. Päättäjien on tehtävä isot rakenteelliset ratkaisut, jotka mahdollistavat kuluttajille ilmaston kannalta kestävämmät valinnat.

Isoimmat yksityisen kulutuksen hiilidioksidipäästöjen aiheuttajat ovat asuminen, liikkuminen sekä ruoka. Julkisuudessa keskustelu ruuan hiilijalanjäljestä on keskittynyt väittelyyn siitä, saako naudanlihaa ja maitotuotteita syödä, vaikka helpoin tapa pienentää ruuan hiilijalanjälkeä on vähentää hävikkiä. Jokainen suomalainen heittää ruokaa pois keskimäärin 20–25 kiloa vuodessa. Opetellaan arvostamaan ruokaa niin paljon, ettemme heitä sitä roskiin.

Elintarvikkeista suurin hiilijalanjälki on sellaisella naudanlihalla, joka on kasvatettu lihakarjaksi. Vaikka esimerkiksi broilerin tai kalan hiilijalanjälki on varsin pieni, moni on ilmastotekona lisännyt kasvispohjaisia elintarvikkeita ruokavaliossaan.

Elintarvikealan yritykset ovat vastanneet lisääntyneeseen kysyntään uusilla tuotteilla. Esimerkiksi Nyhtökaura, Härkis, Boltsi, Muu, Oddlygood ja monet muut maistuvat kasvipohjaiset proteiininlähteet kuuluvat jo monen ostoslistalle. Tämä on monimuotoistanut elintarviketeollisuuttamme. Kasvipohjaisten tuotteiden kysyntä on tullut jäädäkseen.

Oma lukunsa on kaurabuumi. Suomessa on syntynyt valtava määrä uusia kaurapohjaisia tuotteita ja niitä syntyy koko ajan lisää. Monelta on jäänyt huomaamatta, että Lahti on hyvin merkittävä viljanjalostuksen keskus, jossa Fazer alkaa valmistamaan kaurasta myös ksylitolia.

On vaikea kuvitella, ettei lihalla ja maidolla olisi merkittävää ruutua ruokavaliossamme jatkossakin. Jos jossain, niin Suomessa kannattaa jatkossakin tuottaa ja syödä myös lihaa ja maitotuotteita. Suomalaista vastuullista tuotantotapaa kehittämällä entistä paremmaksi, voimme vahvistaa lihan ja maidon tuotannon asemaa. Tähän asetelmaan eivät sovi ruuan arvoa alentavat ”halpuuttamiskampanjat”, jotka väistämättä toimivat vastuuttomamman tuotantotavan hyväksi.

Toivon, että heräisimme kyseenalaistamaan enemmän sitä, miksi ruokaa, jota pystymme tuottamaan itse, tuodaan Suomeen maista, joissa sen tuotanto vahingoittaa voimakkaasti ympäristöä ja nopeuttaa ilmastonmuutosta. Usein näissä maissa ei olla kiinnostuneita myöskään työntekijöiden oikeuksista, saati eläinten hyvinvoinnista.

Suomalaisen elintarviketuotannon vahvuuksia ovat puhdas ympäristö ja vesi, joiden ansiosta meillä on puhdasta ruokaa ja raaka-aineita elintarviketeollisuudelle. Kun valitset kotimaista lihaa, sinun ei tarvitse huolehtia antibioottijäämistä tai salmonellasta. Näistä meidän on jatkossakin pidettävä kiinni. Kotimaisen elintarviketuotannon mahdollisuus on kuluttajan kiinnostus siihen mistä, missä ja miten hänen ostamansa ruoka on valmistettu. Tuo kiinnostus ei ole uhka, mutta välinpitämättömyys on.

Koronakriisi on alleviivannut, miten tärkeä osa kansallista huoltovarmuuttamme kotimaiset elintarvikkeet ovat. Meidän ei ole tarvinnut huolehtia ruuasta, kun kotimainen elintarvikeketju on toiminut moitteettomasti. Alkuvaiheen hamstrausintokaan ei aiheuttanut kuin yksittäisiä tuotepuutteita, eikä ruokapulaa syntynyt.

Meillä ei ole tulevaisuudessakaan varaa jättäytyä tuontiruuan armoille. Ilmastonmuutoksen torjunta on kotimaiselle elintarviketuotannolle iso mahdollisuus, johon meidän on tartuttava.


Teksti on alun perin julkaistu kolumnina Itä-Hämeessä 28.5.2020.


Kommentoi (2 kommenttia)

Lisää kirjoituksia