Työpaikan akkuturvallisuus on yhteinen asia

Akkujen ja paristojen määrä työpaikoilla kasvaa. Työnantajan on huolehdittava niiden riskien arvioinnista, ehkäistävä onnettomuuksia ennalta ja varauduttava pelastustoimiin.

Työpaikoilla, kuten kodeissakin, on yhä enemmän akku- ja paristokäyttöisiä laitteita. Kasvu on huimaa: akkujen kysynnän on arvioitu kasvavan 14-kertaiseksi vuosina 2018–2030.

Akkuihin ja paristoihin liittyy turvallisuusriskejä, joita on tärkeää hallita. Nykyään yleisesti käytettävät energiatehokkaat litiumioniakut sisältävät herkästi syttyvää liuotinta elektrolyyttinä.

– Akut ovat turvallisia, mutta jos niitä käsitellään väärin, silloin puhutaan todella vakavista asioista, varoittaa johtava asiantuntija Markku Tolvanen Työturvallisuuskeskuksesta.

Vaarallisia tulipaloja voi syttyä, jos litiumioniakku vaurioituu mekaanisesti, ylilatautuu, kuumenee tai kärsii sisäisestä valmistusviasta. Sen erityisriskinä on niin sanottu terminen ryntäys, jossa akun sisäinen oikosulku johtaa ketjureaktioon: lämpötila nousee, mikä hajottaa kennon rakenteita ja vapauttaa lisää lämpöenergiaa. Kennon materiaalit vapauttavat kuumetessaan happea, jolloin palo pystyy ylläpitämään itseään ilman ulkoista ilmaa.

Liekkien tukahduttaminen ei siksi riitä sammuttamaan paloa, vaan tarvitaan valtavat määrät vettä reaktion jäähdyttämiseksi. Akusta purkautuu myös runsaasti myrkyllisiä ja syttyviä kaasuja.

– Sammuttamisessa täytyy olla äärimmäisen varovainen, koska savu aiheuttaa terveyshaittoja, Tolvanen korostaa.

Vuosina 2018–2024 akkupaloja kirjattiin Suomessa yhteensä 362. Työkaluakut aiheuttivat niistä 83. Vaikka media usein uutisoi sähköautojen akkujen aiheuttamista paloista, valtaosa akkupaloista aiheutuu pienikokoisemmista akuista.

Akkuturvallisuuden on oltava osa työntekijöiden perehdytystä, painottaa Työturvallisuuskeskuksen johtava asiantuntija Markku Tolvanen. Kuva: Mikael Ahlfors


Kartoita riskit, havaitse varoitusmerkit

Työturvallisuuskeskus on hahmotellut neljäportaisen ”puolustuslinjan” akkujen aiheuttamien vahinkojen torjumiseksi.

Ensimmäinen porras on ennaltaehkäisy. Ensin on kartoitettava akkujen määrä ja kemiat, akkujen varastointi ja säilytysolosuhteet, latausasemat, kuljetus- ja käsittelymenetelmät sekä hävittäminen ja kierrätys.

– Kuinka suuria akkuja työpaikalla on? Miten niitä käsitellään, varastoidaan ja ladataan, Markku Tolvanen listaa olennaisia kysymyksiä.

Myös työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajaa työn vaarojen selvittämiseen ja arvioimiseen. Riskiarvioinnin tulee kattaa akkujen koko elinkaari: hankinta, varastointi, käyttö, lataaminen, huolto ja hävittäminen. Kartoituksen pohjalta arvioidaan riskit ja ryhdytään toimiin niiden poistamiseksi tai vähentämiseksi.

– Toimenpiteet voivat olla prosessien kehittämistä, työntekijöiden koulutusta tai akkujen käsittelyn seurantaa ja valvontaa. Työnantajan on seurattava, että ohjeita ja sääntöjä noudatetaan, Tolvanen toteaa.

Varastoissa ja latauspisteillä tulee olla riittävä ilmanvaihto sekä palo- ja savunilmaisimet, jotka reagoivat välittömästi lämpötilan ja palokaasujen poikkeamiin.

Toinen porras on varhaisten varoitusmerkkien havaitseminen. Niitä ovat esimerkiksi akkujen pullistuminen, epätavallinen kuumeneminen, nestevuoto tai pistävä kemikaalin haju.

Tolvanen kertoo, kuinka eräässä työpaikassa työsuojeluvaltuutettu oli ryhtynyt selvittämään kannettavien tietokoneiden akkujen kuntoa.

– Lähes puolet akuista oli jo pullistunut. Ne menivät sitten vaihtoon.


Pelastustoimiin on varauduttava

Puolustuslinjan kolmas porras on eristäminen, jolla minimoidaan vahinkoja, kun tilanne on päässyt jo kriittiseksi. Vaarallista akkua voidaan eristää palosuojapeitteillä tai -konteilla tai viedä se karanteenialueeksi nimettyyn paikkaan. Kun akku eristetään riittävän nopeasti, mahdollinen palo ei pääse leviämään.

Isoimpien akkujen kohdalla peitteet eivät riitä, vaan tarvitaan esimerkiksi kontteja.

– Vähänkin isommasta akusta tulee 1000–1300-asteinen metallisuihku, jossa on niin paljon voimaa, että mikään peite ei sitä estä, Markku Tolvanen toteaa.

Viimeinen porras on pelastustoiminta, jos palo on päässyt jo syttymään. Akkupalon sattuessa on välittömästi soitettava yleiseen hätänumeroon 112 ja kerrottava, että kyseessä on akkupalo.

Sammuttamiseen on kuitenkin varauduttava ennalta myös työpaikan omin toimin ja varmistettava saumaton yhteistyö pelastushenkilöstön kanssa. Olennaista on mahdollisuus suurten vesimäärien käyttöön. Teollisuuden käyttöön on esimerkiksi saatavilla erityisiä altaita suurten akkujen upottamista varten. Pieniä akkuja voi upottaa tavalliseen vesisankoon.

Kaikkien on tiedettävä, miten toimia vaaratilanteiden sattuessa. Sammutus- ja evakuointitilanteita tulee harjoitella.


Vastuu kuuluu jokaiselle

Akkuturvallisuuden on oltava osa työntekijöiden perehdytystä. Lisäksi tarvitaan säännöllistä koulutusta, kuten muissakin työturvallisuusasioissa. Työnantajan kannattaa nimetä akkuturvallisuudesta vastaava henkilö.

Erityishuomiota vaativat esimerkiksi huolto- ja korjaustyöt, joita tekemässä on alihankintayritysten työntekijöitä.

– On varmistettava, että heilläkin on riittävä tietoisuus akkuturvallisuudesta ja että heidän työvälineensä ovat turvallisia, Markku Tolvanen muistuttaa.

Kun samalla työpaikalla työskentelee useiden yritysten työntekijöitä, puhutaan yhteisestä työpaikasta. Yhteisellä työpaikalla on huolehdittava tiedonkulusta eri toimijoiden kesken ja yhteistoiminnasta riskien hallitsemiseksi.

Myös nuorten ja vasta-alkajien turvalliseen työskentelyyn voi olla syytä kiinnittää erityishuomiota. Raskaana oleville puolestaan onnettomuustilanteet, kuten savukaasuille altistuminen, ovat erityinen riski.

Ensisijainen vastuu työsuojelusta on työnantajalla, mutta myös työntekijällä on velvollisuutensa. Työntekijän on noudatettava saamiaan turvallisuuteen liittyviä ohjeita ja määräyksiä. Työntekijä ei saa aiheuttaa vaaraa muiden työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle. Jos työntekijä havaitsee puutteita tai vaaroja, hänen on ilmoitettava niistä esihenkilölle, jonka vastuulle asia kuuluu.

Markku Tolvanen korostaa erityisesti moraalista vastuuta.

– Meidän pitää välittää työkavereistamme. Jos toiselle käy ikävästi, pahinta ovat itsesyytökset: miksi en tehnyt mitään, vaikka huomasin riskin?


Teksti: Elias Krohn, kuva: Kati Oksman


>> Lue lisää: www.akkuturvallisuus.fi

>> Suorita maksuton 30 minuutin Akkuturvallisuus osaksi riskinarviointia -verkkokurssi


Näin käsittelet akkuja turvallisesti

  • Tarkista akku halkeamien, pullistumien, kuumenemisen tai vuotojen varalta ennen jokaista käyttöä.
  • Vältä akun pudottamista ja muuta mekaanista rasitusta. Yli 30 senttimetrin pudotus on jo riski.
  • Varmista, ettei akun napoihin osu metalliesineitä, jotka voisivat aiheuttaa oikosulun.
  • Käytä vain laitevalmistajan hyväksymiä latureita.
  • Lataa akut palamattomalla alustalla, kaukana syttyvistä materiaaleista.
  • Älä jätä latausta valvomatta pitkäksi aikaa esimerkiksi yön yli.
  • Varmista, että lataustilassa on riittävä ilmanvaihto ja toimivat palovaroittimet.
  • Anna akun jäähtyä käytön jälkeen ennen lataamista.
  • Säilytä akkuja turvallisesti. Huomioi lämpötila, kosteus ja etäisyys muista materiaaleista. Turvallisin paikka on paloturvakaappi.
  • Toimita vanhat ja käytöstä poistetut akut kierrätykseen välittömästi.
  • Huolehdi, että työpaikallasi on asianmukaiset keräysastiat. Älä koskaan heitä akkuja sekajätteisiin.

Lähde: Työturvallisuuskeskus

Liity
jäseneksi