Euroopan komission tuleva puheenjohtaja Ursula Von Der Leyen esittää EU:n laajuista minimipalkkaa. Suomessakin minimipalkka on noussut keskusteluun. Suomen Yrittäjät ilmoitti jo kannattavansa minimipalkkojen kirjaamista lakiin. Ay-liike ei lämpene minimipalkkalaille. Miksi näin?
Lakisääteinen minimipalkka on kaikissa muissa EU-maissa paitsi Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Itävallassa ja Italiassa. Suomessa eri alojen työntekijöiden vähimmäispalkat määritellään työ- ja virkaehtosopimuksissa, joiden piirissä on noin 90 prosenttia palkansaajista.
Jos työnantaja ei ole velvollinen noudattamaan mitään työehtosopimusta, palkan määrä perustuu Suomessa työnantajan ja työntekijän väliseen työsopimukseen. Tällöin palkan sopimisessa voidaan käyttää apuna jonkin muun työehtosopimuksen kuin yleissitovan työehtosopimuksen palkkamääräyksiä, jos ne ovat lähellä työntekijän tekemää työtä.
Jos palkasta ei ole sovittu työsopimuksellakaan, työnantajan on Suomen työsopimuslain mukaan maksettava työstä ”tavanomaisena ja kohtuullisena pidettävää palkkaa”, mutta sen tasoa ei ole määritelty tarkemmin ja viime kädessä palkan tavanomaisuus ja kohtuullisuus ratkaistaan tuomioistuimessa.
Suomen Yrittäjät kertoi syyskuussa Lännen Medialle kannattavansa lakisääteistä minimipalkkaa.
– Mielestämme tämä asia pitäisi selvittää myös Suomessa. Samalla olisi syytä pohtia se, pitäisikö minimipalkan olla kaikille yhteinen vai onko oikein, että se vaihtelee eri aloilla, Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen sanoi Lännen Medialle.
Pentikäinen myöntää Lännen median haastattelussa, että lakiin kirjattu minimipalkka heikentäisi nykyisten työehtosopimusten painoarvoa, sillä sen jälkeen vähimmäispalkoista ei tarvitsisi sopia työehtosopimuksissa työnantaja- ja työntekijäliittojen välillä.
Poliitikot eivät saa sekaantua palkkoihin
Suomalainen ammattiyhdistysliike ei lämpene lakisääteiselle minimipalkalle, koska se heikentäisi työehtosopimuksia ja vaarantaisi Suomen ainutlaatuisen työehtosopimusten yleissitovuusjärjestelmän. Uhkana on, että minimipalkkalain seurauksena työntekijöiden työehdot lähtisivät heikentymään ja palkat liukumaan alaspäin.
Kirkkonummella syyskuussa koolla olleet pohjoismaiset elintarvikealan työntekijöiden ammattiliitot linjasivat myös vastustavansa eurooppalaista minimipalkkaa. SEL ja muut pohjoismaiset ammattiliitot haluavat säilyttää palkanmuodostuksen jatkossakin kunkin jäsenmaan omana asiana ja työmarkkinaosapuolten eli työnantajajärjestöjen ja työntekijäjärjestöjen välisenä.
– EU:n laajuinen minimipalkka olisi paitsi EU-sopimusten vastainen, myös väärä tapa yrittää parantaa työntekijöiden palkkoja EU-maissa. Lakisääteinen minimipalkka on uhka menestyksekkäälle pohjoismaiselle mallille, ja siksi kehotamme maidemme edustajia vastustamaan esitystä Euroopan komissiossa, ammattiliitot toteavat kannanotossaan.
Pohjoismainen malli tarkoittaa, että palkoista ja muista työehdoista sovitaan pääasiassa työmarkkinaosapuolten välisin työehtosopimuksin. Mallin hyvät tulokset näkyvät kaikissa pohjoismaissa hyvinvointina, tasa-arvona sekä suhteellisen korkeana työllisyysasteena.
Von der Leyenin esityksenkin mukaan palkoista sopiminen pysyisi edelleen työnantaja- ja työntekijäliittojen käsissä, koska ne ”räätälöivät minimipalkan alalle ja alueelle sopivaksi.”
Miksi työehtosopimuksen minimipalkka on parempi kuin lakisääteinen minimipalkka?
• Lakisääteisestä minimipalkasta päättäisivät poliitikot, eivät työmarkkinaosapuolet, kuten jäseniään edustavat ammattiliitot.
• Lakisääteinen minimipalkka voi estää ja hidastaa ansiotason nousua, sillä sitä ei tarkastella sopimuskausittain, se voisi johtaa tilanteeseen, jossa palkat jämähtävät paikalleen pitkiksi ajoiksi.
• Lakisääteinen minimipalkka ei huomioi eri alojen erityispiirteitä tai palkanmaksuvaraa.
• Minimipalkasta tulee helposti maksimipalkka eli nykyistä useampi työnantaja ei enää maksaisi minimipalkkaa korkeampaa palkkaa.
• Joidenkin maiden kokemus osoittaa, että minimipalkan säätämisen jälkeen työnantajat eivät noudattaneet enää työehtosopimuksia, vaan solmivat työsopimukset minimipalkkaan pohjautuen.
• Minimipalkka on kirjattu lakiin lähinnä sellaisissa maissa, joissa on matala järjestäytymisaste eikä riittävää työehtosopimusturvaa.
• Minimipalkan sijaan tulisi puhua elämiseen riittävästä vähimmäisansiosta, johon vaikuttavat rahapalkan lisäksi esimerkiksi vuosilomat, eläkkeet, lisät, lepoajat ja sairauslomiin liittyvät säädökset.
• Ammattiliitto pystyy työehtosopimusten puitteissa neuvottelemaan työntekijöille palkkojen lisäksi muitakin etuja. Jos palkoista neuvottelua vesitettäisiin, voisi se vaikeuttaa myös muista työehdoista sopimista.