Maailmanjärjestö IUF:n konferenssi oli suomalaisille ravisteleva kokemus, joka alleviivasi työntekijöiden järjestäytymisen ja vahvan liiton merkitystä myös Suomessa.
– Ihmisten juttuja kuunnellessa tuli olo, että voiko tämä kauheus olla totta. Niin hurjalta kuulosti ammattiyhdistysaktiivien elämä muualla maailmassa. Kun elsavadorilainen ja kolumbialainen ay-aktiivi puhuivat juuri ennen minua ja kertoivat olevansa hengenvaarassa ay-toimintansa takia tai miten naisten työntekoa vaikeutetaan, mietin, että kehtaanko puhua lainkaan meidän ongelmistamme, kuvailee Ilpo Sipari tunnelmiaan IUF:n elintarvikealan konferenssin jälkeen.
Sinebrychoffin Keravan tehtaan varapääluottamusmies Ilpo Sipari oli yksi kolmesta SEL:n edustajasta elintarvikealan ammattiliittojen maailmanjärjestö IUF:n elintarvikealan konferenssissa, joka järjestettiin Sveitsissä Genevessä syyskuun lopussa.
Muut SEL:n edustajat olivat Fazerin Vantaan makeistehtaan pääluottamusmies Tanja Sallinen ja Saarioisten Huittisten tehtaan pääluottamusmies Lauri Lehtinen.
Yhteensä IUF:n konferenssiin osallistui paikan päällä sata ja etänä parikymmentä ammattiyhdistysaktiivia yli 40 maasta. IUF on ammattiliittojen maailmanlaajuinen kattojärjestö, jonka jäseninä ovat elintarvike-, maatalous-, matkailu- ja ravintola-alojen ammattiliitot.
Yhteistyö on arvokasta
Tanja Sallinen kiittää IUF:n konferenssin antia ja tunnelmaa.
– Päällimmäisenä mieleeni jäi se, miten äärettömän arvokasta on liittojen aktiivien keskinäinen yhteydenpito ja kokemusten vaihto maailmanlaajuisesti. Kun kuulee ihmisiltä suoraan, millaisessa todellisuudessa he ammattiyhdistysaktiiveina toimivat, kyllä se pysäyttää.
Ilpo Siparin työnantaja on osa maailmanlaajuista Carlsberg-konsernia.
– Oli mielenkiintoista kuulla, miten yritys muualla maailmassa työntekijöitään kohtelee ja millaisilla työehdoilla töitä tehdään. Toivottavasti pystymme jatkamaan yhteydenpitoa ja vaihtamaan kuulumisia säännöllisesti. Olen iloinen, että sain mahdollisuuden osallistua.
Lauri Lehtinen oli ensimmäistä kertaa mukana kansainvälisessä kokouksessa ja kokemus oli silmiä avaava.
– Vaikka meidän ongelmat tuntuvat pieniltä verrattuna niihin maihin, joissa työntekijöillä ei juuri ole oikeuksia ja ammattiyhdistystoiminta on vaarallista, toivat keskustelut selvästi näkyviin sen, mihin suuntaan työnantajat Suomessakin pyrkivät työelämää viemään. Teki hyvää kuulla, millainen on työntekijän asema, jos kaikki menee. Meillä todella on paljon menetettävää.
Kokouksessa puhuttiin paljon suurten monikansallisten yritysten vallasta ja sitä kautta IUF:n rooli avautui osallistujille.
– Keskustelimme siitä, ovatko suuret monikansalliset yritykset jo liian suuria ja kuka niitä pystyy valvomaan. Ja toisaalta, entä jos suuryritykset käyttäisivätkin valtaansa hyvään, esimerkiksi huolehtisivat siitä, että suklaafirmojen käyttämä kaakao ei tulisi orjaplantaaseilta, Tanja Sallinen sanoo.
IUF:n rooli on varsinkin kehittyvissä maissa suurempi ja näkyvämpi kuin Euroopassa.
– Maailmalla IUF on se, joka pystyy luomaan painetta suurten monikansallisten yritysten suuntaan, Lauri Lehtinen kertoo.
Maailmassa on edelleen useita maita, joissa ammattiyhdistystoiminta on jopa hengenvaarallista. Näissä maissa työpaikoille on vaikea löytää liiton edustajia.
– Näiden maiden työntekijöiden oikeuksia ajaa IUF, joka käy neuvotteluita työnantajien kanssa ja vaatii parannuksia työehtoihin ja työturvallisuuteen, Sallinen toteaa.
Kaikki lähtee järjestäytymisestä
Yksi IUF:n konferenssin teemoista oli jäsenhankinta ja järjestäytyminen ja niiden merkitys paitsi työehdoille myös ammattiliittojen toimintaedellytyksille.
– Samaan aikaan, kun meillä liittoihin suhtaudutaan jotenkin pakollisena pahana, on maailmassa maita, joissa liiton jäsenyys voi tarkoittaa hengenvaaraa ja siitä huolimatta ihmiset tekevät jäsenhankintaa leuka pystyssä ja häpeilemättä ja antamatta pelolle liikaa tilaa, Ilpo Sipari ihmettelee.
Tästä asenteesta voisi Siparin mielestä ottaa mallia myös Suomessa.
– Meidän pitää olla ylpeitä vahvasta liitostamme ja saada entistä paremmin työkaverit ymmärtämään, että liiton jäsenyys ja aktiivinen toimiminen liitossa takaavat sen, että meidän ongelmat pysyvät jatkossakin pieninä.
Myös politiikasta puhuttiin ja erityisesti äärioikeiston nousun uhasta työntekijöiden oikeuksille ja työehdoille.
Vahva järjestäytyminenkään ei aina suojaa työntekijöitä.
– Esimerkiksi Argentiinassa järjestäytymisaste on ihan kunnossa, mutta silti siellä on pystytty poliittisilla päätöksillä heikentämään työntekijöiden oikeuksia ja asemaa, Lauri Lehtinen kertoo.
Argentiinassa on jouduttu järjestämään pitkiä lakkoja ja ihmiset ovat olleet jopa puoli vuotta ilman palkkaa.
Vaikka eri maiden tilanteet ja ammattiliittojen toimintamahdollisuudet ovat hyvin erilaisia eri puolilla maailmaa, on tavoite kuitenkin yhteinen. Kaikki tavoittelevat kunnollisia työehtoja ja turvallisia työoloja työntekijöille.
Maiden väliset erot ovat valtavan suuria.
– Meillä puhutaan kuumatyössä riittävien taukojen määrästä ja toisessa maassa puhutaan siitä, mikä on työnantajan vastuu siinä, että kuumuus ei tapa työntekijöitä, Tanja Sallinen havainnollistaa.
– Meidän roolimme on näyttää, mikä kaikki on mahdollista, kun ammattiliitto on riittävän vahva, Ilpo Sipari lisää.
– Ja samalla konferenssissa tuli meille näkyväksi se, millaista työelämää meillekin on tarjolla, jos ammattiyhdistysliike on heikko tai sen toimintaedellytyksiä rajoitetaan, Lauri Lehtinen päättää.
Teksti: Minttu Sillanpää
Kuvassa: SEL:n kansainvälisestä toiminnasta vastaava liittosihteeri Lea Väänänen osallistui Ilpo Siparin, Tanja Sallisen ja Lauri Lehtisen kanssa IUF:n elintarvikealan konferenssiin syyskuussa Genevessä.