Joni Hämäläinen pitää tärkeänä, että työntekijöiden huolellisesta perehdytyksestä ja työhyvinvoinnista huolehditaan työpaikalla.

Joni Hämäläinen, 28, on alanvaihtaja. Nykyisessä työssään Suur-Savon Leipomossa Mikkelissä hän aloitti noin puolitoista vuotta sitten ja SEL:n jäseneksi hän liittyi jo ensimmäisellä työviikollaan. Pian mukaan astuivat myös luottamustehtävät ja tällä hetkellä Hämäläinen toimii työpaikkansa 1. varatyösuojeluvaltuutettuna.

Alun perin Hämäläinen on kotoisin Suolahdelta Keski-Suomesta. Hän opiskeli Jyväskylässä kokiksi, mutta työt toivat Mikkeliin – aluksi vain vuodeksi, mutta puolison löydyttyä, on aikaa Mikkelissä vierähtänyt jo kuusi vuotta.

– Työskentelin aiemmin ravintola-alalla kokkina, mutta pari vuotta sitten opiskelin leipuriksi.

Yksi syy alanvaihtoon olivat ravintola-alalla kohdatut ongelmat. Ne saivat Hämäläisen kiinnostumaan myös työhyvinvoinnista.

– Työhyvinvointi kiinnosti minua aihepiirinä ja olin otettu, kun nykyinen työnantaja pyysi minua tähän pestiin. Mahdollisesti seuraavissa vaaleissa pääsen varsinaiseksi työsuojeluvaltuutetuksi, jos työkaverit antavat luottamuksensa minulle.

Vapaalla vastapainoa työlle

Suur-Savon Leipomon tuotteita toimitetaan ympäri Etelä-Savon aluetta. Valtaosa, noin 80 % työntekijöistä työskentelee SEL:n työehtosopimuksella. Leipomossa valmistuu paljon makeita kahvileipiä ja pullapitkoja. Leipomon ehkä tunnetuin tuote on kuitenkin Marskin arinaruisleipä.

– Leipomomme yhtenä erikoisuutena on se, että taidamme olla likimain viimeisiä isoja leipomoita, jotka vielä keittävät munkit ja lihapiirakat rasvakeittimellä nykyaikaisen uunin sijaan.

Hämäläinen työskentelee leipomotyöntekijänä. Työ on kolmivuorotyötä. Työtehtävät vaihtelevat työvuoron mukaan. Päivävuorossa valmistuvat makeat kahvileivät ja yövuorossa isot leivät ja sämpylät.

Vapaa-ajallaan Hämäläinen harrastaa taistelulajeja. Korealaista itsepuolustus- ja taistelulajia Han Moo Doa hän on harrastanut Suomen mestaruustasolla asti. Kyseessä on potkunyrkkeilyyn verrattava täyskontaktiottelulaji. Toinen ala-asteelta asti säilynyt harrastus on kitaransoitto. Kun muut harrastukset jäivät koronapandemian vuoksi tauolle, kitaransoitosta tuli entistä tärkeämpi harrastus.

– Kitaraa tulee soiteltua enemmän tai vähemmän päivittäin.

Jäsenestä aktiiviksi

– Liityin liiton jäseneksi, koska aiempi työni opetti kantapään kautta, että liiton avulle voi olla tarvetta, jos työnantaja ei toimi ohjeistusten mukaisesti. Voi siis sanoa, että itselläni oli jo lähtökohtaisesti halu liittyä liittoon ja päätöstä helpotti entisestään se, että osaston luottamusmies tuli kysymään, haluaisinko liittyä liittoon ja samalla hän kertoi liiton toiminnasta enemmän. En nähnyt mitään syytä, miksi en liittyisi liittoon, Hämäläinen sanoo.

Kun Hämäläistä kysyttiin SEL:n liittovaltuuston yleisvarajäseneksi ja nuorisojaoston jäseneksi, hän pohti hetken, mutta ajatteli näidenkin olevan hyviä paikkoja oppia uutta.

– En erityisesti pyrkinyt mihinkään, mutta varmaankin jossain liiton tapahtumissa nimi ja naama on jäänyt mieleen. Tuntuu mukavalta, että minua on pyydetty moneen mukaan.

Varatyösuojeluvaltuutetun tehtävän lisäksi Hämäläinen toimii työpaikkansa S-ergo-lähettiläänä, joka on S-ryhmän työpaikkojen oma ergonomiavastuuhenkilö. Koulutukset ovat vasta alkamassa, mutta pääpaino on fyysisessä ergonomiassa kuitenkaan henkistä jaksamista unohtamatta.

Hämäläisellä itsellään on halua kehittää toimintaa. Hän kertoo ajoittain törmänneensä muutosvastarintaan. Kun on totuttu tekemään asiat tietyllä tavalla, voi tuntua helpommalta jatkaa samaan malliin, vaikka toimivampiakin tapoja olisi.

– Toivoisin, että uusille ideoille ja toimintatavoille oltaisiin avoimia. Se helpottaisi myös uusien työntekijöiden mukaan pääsemistä, eikä latistaisi tekemisen intoa.

Hämäläisen mielestä työsuojelun näkökulmasta tärkeitä teemoja ovat perehdytys, työkoneiden turvallisuus, henkinen jaksaminen ja työhyvinvointi laajemminkin.

– Omalla toiminnallani haluan luoda hyvän työympäristön kaikille. Se tarkoittaa niin hyvää ilmapiiriä kuin toimivia ja turvallisia laitteitakin. Pidän myös tärkeänä, että perehdytys on laadukasta ja sen ansiosta jokainen työntekijä pystyy tekemään työnsä turvallisesti.

Teksti: Taru Salovaara, kuva: Jere Pystynen