Ennen vaaleja hallituspuolueet lupasivat, ettei koulutuksesta leikata. Vaalien jälkeen lupaukset petettiin ja koulutuksesta leikattiin isolla kädellä.
Lupausten rikkominen syö aina luottamusta ja koulutusleikkaukset ovat syöneet luottamusta maan hallitukseen varmasti yhtä paljon kuin leikkaaminen työttömiltä tai työelämän heikennykset.
Koulutus on tärkeä osa niin paljon puhuttua kilpailukykyä kuin sitä, että tavalliset ihmiset pystyvät kouluttautumaan ja hankkimaan koulutuksen kautta työtä ja toimeentuloa itselleen.
Ammatillinen koulutus on uudistusten pyörteessä. Oppisopimuskoulutus on tärkeä osa ammatillista koulutusta. Se että työpaikoilla on mahdollisuus opiskella, tarjoaa monille meidän jäsenillemme uusia mahdollisuuksia.
Työpaikoilla työn ohessa tapahtuvalla opiskelulla on omat reunaehtonsa ja myös riskinsä. Työnantajalla pitää olla aito halua tukea opiskelua ja järjestää koulutusta. Homma ei onnistu, jos työnantaja ei osoita resursseja koulutuksen toteuttamiseen työpaikalla.
Monet ovat saaneet oppisopimuskoulutuksella monipuoliset ammatilliset valmiudet. Vastuullisesti toteutettuna oppisopimuskoulutus soveltuu monelle elintarvikealan sektorille hyvin. Ikävä kyllä on niitäkin esimerkkejä, joissa työnantaja on pyrkinyt hyödyntämään oppisopimusjärjestelmää työvoiman ”halpuuttamiseen”.
Onnistuneen opiskelun mahdollistaminen edellyttää sitä, että koko työyhteisöllä on mahdollisuus oman työnsä ohella tukea opiskelijaa. Oppisopimusjärjestelmästä ei saa tulla uhka työntekijöille, vaan sen on oltava mahdollisuus.
Samalla kun työn ohessa oppimiseen kannustetaan juhlapuheissa, maan hallitus on viemässä työyhteisöissä oppimiselta maton alta. Mikäli hallituksen kaavailut siitä, että oppisopimuskoulutusta väärinkäyttämällä voidaan kiertää työelämän lainsäädäntöä toteutuvat, tehdään karhunpalvelus niin ammatilliselle työssä oppimiselle kuin oppisopimusjärjestelmälle.
Oppisopimuskoulutuksesta ei saa tehdä työnantajille kanavaa hankkia edullisempaa työvoimaa, vaan sitä pitää kehittää niin, että työpaikoilla voidaan oppia ammattiin ja samalla reiluihin työelämän sääntöihin.
Työpaikalla tapahtuva oppiminen tarvitsee tuekseen hyvän ja asiallisen työilmapiirin. Sitä ei voi saavuttaa niin, että työnantaja voisi olla välittämättä lisätuntien tarjoamisvelvoitteesta osa-aikaisille tai takaisinottovelvoitteesta irtisanotuille oppisopimusjärjestelmää hyödyntäessään.