Työn ja perhe-elämän onnistunut yhteensovittaminen vaikuttaa suoraan kahteen asiaan: työurien pidentymiseen ja lapsiperheiden arkeen. Lapsiperheiden arkea sivuttiin julkisuudessa jokin aika sitten alkaneessa keskustelussa syntyvyyden laskusta.

On päivänselvää, että se millainen on lapsiperheiden nykyinen arki, vaikuttaa suoraan siihen tuleeko perheeseen lisää lapsia. Tai se, miten ensimmäisenkään lapsen hankinnan jälkeen ajatellaan selviydyttävän arjen pyörittämisestä, toimeentulosta sekä työn ja perheen yhteensovittamisesta.

Toimeentulo on asia, jota ei voi liiaksi korostaa. Pätkätöillä, vajailla työviikoilla tai nollatuntisopimuksilla on kovin vaikea rakentaa tulevaisuutta, jos työstä saadulla palkalla ei elä. Toimeentulon lisäksi lapsiperheiden arkeen vaikuttavat esimerkiksi työajat, asumiskustannukset ja päivähoitomaksut.

Jyväskylän Kesäpäivillä iltajuhlassa puhuessani halusin kiinnittää huomiota kaavailtuihin päivähoitomaksujen korotuksiin. Ehkä se ei aivan perinteisintä ammattiliittopuhetta ollut, mutta monelle meidän jäsenelle korotukset olisivat tehneet ison loven kuukausittain käytettävissä olevaan rahaan. Onneksi maan hallitus ymmärsi pyörtää päätöksensä päivähoitomaksujen korotuksista. Ilman ulkopuolista painetta se tuskin olisi tapahtunut.

Puheisiin huolesta syntyvyyden alentumisesta on helppo vastata: laitetaan työehdot ja työelämä sellaiseen kuntoon, että perheillä on halu ja ennen kaikkea mahdollisuus hankkia lapsia.

On selvää, että onnistunut työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen lisää työssä jaksamista ja pidentää työuria. Tämä edellyttää niin työntekijöiden kuin työnantajienkin tarpeet huomioivia ratkaisuja. Niitä voi syntyä vain tasapainoisessa neuvotteluasetelmassa, neuvotellaan sitten keskusjärjestö-, liitto- tahi työpaikkatasolla.

Yksipuolisella työnantajapuolen määräysvallan kasvattamisella kehitys kulkisi kohti entistä alhaisempaa syntyvyyttä, heikompaa työssä jaksamista ja lyhyempiä työuria. Tämä olisi hyvä maan nykyisen hallituksenkin havaita.