Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n siirryttyä pelkäksi lobbarijärjestöksi, se on lähentynyt Suomen Yrittäjiä. Tämä on ymmärrettävää, kun sopimisesta ei enää kanneta vastuuta. Tämä näkyy EK:n kasvaneena arvosteluna yleissitovaa työehtosopimusjärjestelmää kohtaan, vaikka se on ollut vakauden tae suomalaisilla työmarkkinoilla.

Yleissitovat työehtosopimukset koskevat kaikkia alalla työskenteleviä ja ne määrittelevät kaikkien työehtojen vähimmäistason, jonka päälle voi sopia työpaikalla paremmista työehdoista. Yleissitovat työehtosopimukset eivät todellakaan estä paikallisesti paremmin sopimista.

Tuntuu oudolta, miten niin monet työnantajajärjestöissä eivät tunnusta yleissitovien työehtosopimusten hyötyjä yrityksille. Sen sijaan elintarvikealan työpaikkoja kiertäessäni tapaan paljon työnantajia, jotka näkevät yleissitovien työehtosopimusten hyödyt myös yrityksille. Yksittäisistä työehtosopimusten kohdista kuulee kyllä kritiikkiä, mikä kuuluu asiaan. Siinä ei kuitenkaan ole kyse halusta muuttaa koko järjestelmää.

Elintarvikealallakin on työnantajia, jotka tekevät kaikkensa, etteivät heidän työntekijänsä kuuluisi ammattiliittoon, eikä työpaikalla valittaisi luottamusmiestä. Näille työnantajilleko pitäisi antaa mahdollisuus ”sopia” alle työehtosopimusten? Miksi näille työnantajille pitäisi antaa kilpailukeinoksi alan palkkojen ja muiden työehtojen polkeminen? Niin hyväuskoinen ei kannata kenenkään olla, että nämä työnantajat tavoittelisivat minkään tason sopimista, kyllä heidän tavoitteensa on yksipuolisesti määrätä työntekijöiden työehdoista.

Ne, jotka haluavat horjuttaa ja heikentää työntekijöiden järjestäytymiseen perustuvaa voimaa neuvotella työehdoista, hyödyntävät monesti nykyistä yksilöllisyyden korostamisen aikaa tyyliin: ”Miksi antaisit jonkin liiton neuvotella puolestasi työehdoistasi, kyllähän me täällä työpaikalla keskenään päästään parhaaseen ratkaisuun”.

Ikävä kyllä aina joku saattaa tuohon uskoakin. Tosiasia kuitenkin on, että jos liittoon järjestäytyneiden työntekijöiden neuvottelemia työehtosopimuksia ei olisi, saa olla melkoinen erikoisosaaja, jos pystyy vääntämään omiin työehtoihinsa vaikkapa lomarahan, työehtosopimuksen tasoisen palkallisen sairausloman tai palkallisen oikeuden hoitaa kotona sairasta lasta.

Ammattiliittoon järjestäytyminen on neuvotteluvoimaa, se on mahdollistanut ja mahdollistaa jatkossakin meille tolkulliset työehdot. Järjestäytyneiden osapuolten neuvottelemat työehtosopimukset tuovat vakautta työmarkkinoille, vaikka ne välillä syntyisivät vähän tuskaistenkin vaiheiden kautta. Tämä vakaus on työnantajien, työntekijöiden ja koko yhteiskunnan etu.