Koronakriisin vaikutukset ovat olleet elintarvikealalla kaksijakoiset. Meillä on yrityksiä, joiden tuotteiden menekki on rajusti vähentynyt ja on jouduttu lomauttamaan työntekijöitä. Samaan aikaan kotimaisen ruuan menekki ja arvostus on kasvanut. Joissakin yrityksissä kysyntä on kasvanut jopa niin paljon, että on syntynyt tarve palkata uusia työntekijöitä.
Vaikka koronapandemiassa ei ole mitään hyvää, voimme toivoa, että sen seurauksena kotimainen ruoka saisi entistäkin paremman jalansijan suomalaisten ruokapöydissä.
Toivottavasti myös asiakkaiden kiinnostus vaatia kotimaista lautaselle olisi kasvanut, kun ravintolat ja kahvilat nyt taas aukeavat muuhunkin palveluun kuin noutoruokaan. Julkisen ruokahuollonkin osalta tulisi viimeistään nyt olla kaikille selvää, miksi hankinnoissa on syytä painottaa kotimaisia turvallisia ja työllistäviä elintarvikkeita.
Kaikkien huulilla on kysymys siitä, miten nopeasti ja miten vähin vaurioin me Suomessa pääsemme irti koronakriisistä. Varmasti tarvitaan monenlaisia tukitoimia, jotta yritysten toiminta pystytään turvaamaan poikkeustilassa ja siitä noustessa. Tässä maan hallituksella on iso rooli.
Mekin olemme olleet sopimassa jäsentemme työehtoihin määräaikaisia muutoksia, jotka auttavat yrityksiä koronakurimuksen yli. Väliaikaiset muutokset lyhentävät lomautukseen tarvittavien neuvottelupäivien määrää ja ilmoitusaikoja. Sopimisen mahdollisti samaan aikaan työttömyysturvaan tehdyt määräaikaiset parannukset. Kysymys oli siis tasapainoisesta ratkaisusta.
Edessä on, toivottavasti mahdollisimman pian, jälleenrakennuksen aika, jossa myös työmarkkinaosapuolilla on merkittävä ruutu. EK:n, Suomen Yrittäjien ja Keskuskauppakamarin suunnasta on jo kuultu lausuntoja tarpeesta muuttaa työmarkkinamalliamme paikalliseen sopimiseen. Monen paikallisen sopimisen lisäämisen esittäjän toisesta suupielestä suhahtaa samaan aikaan sanelu, kuten Jope Ruonansuun sketsissä aikoinaan.
Onnistunut jälleenrakennus edellyttää tasapainoisia neuvotteluasemia työmarkkinoilla. Tasapainoisia, laajasti eri osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja ei synny tulevaisuudessakaan sanelemalla. Eli jäitä hattuun niille, jotka haluavat käyttää tilannetta hyväkseen paikallisen sanelun mahdollistamiseksi suomalaisessa työelämässä. Koronankin kestävää Suomea rakennetaan sopimalla, ei sanelemalla.