Yhteisillä pelisäännöillä vahvistetaan asiallista käytöstä SEL:n toiminnassa

6.6.2019

Maailmanlaajuisen Me Too –kampanjan myötä erityisesti seksuaalinen häirintä on noussut näkyväksi, mutta SEL:n helmikuussa hyväksyttyjen reilun pelin käyttäytymissääntöjen tavoitteena on ennaltaehkäistä kaikenlaista epäasiallista käytöstä liiton toiminnassa. Tavoitteena on lisätä jäsenten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

Reilun pelin käyttäytymissäännöt ovat voimassa SEL:n valtakunnallisessa toiminnassa, kokouksissa, kursseilla ja muissa tapahtumissa. Myös liiton ammattiosastojen ja aluejärjestöjen toivotaan ottavan pelisäännöt käyttöön omassa toiminnassaan.

Miten ammattiosastot ja aluejärjestöt voivat huolehtia, ettei niiden omissa kokouksissa ja tapahtumissa ole epäasiallista käytöstä?

– Käykää yhdessä läpi SEL:n reilun pelin käyttäytymissäännöt ja puhukaa porukalla avoimesti siitä, mikä on hyväksyttävää käytöstä ja mikä ei. Pitää myös hyväksyä, että ihmiset ovat erilaisia ja jokaisella on oikeus määritellä omat rajansa, SEL:n koulutussihteeri Jaana Saaranen sanoo.

Saaranen vastaa koulutustoiminnan ohella tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioista liitossa. Koulutus ja tiedotus ovatkin avainasemassa, kun ihmisten tietoa lisätään ja asenteita muutetaan.

– Autan mielelläni suunnittelemaan koulutusta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden lisäämiseksi ammattiosaston ja aluejärjestön toiminnassa. Ammattiosastot ja aluejärjestöt voivat myös valita häirintäyhdyshenkilön, jolle kerrotaan, jos joutuu epäasiallisen käytöksen kohteeksi, eikä tilanne ratkea sillä, että asiasta sanoo itse häiritsijälle ja pyytää häntä korjaamaan käytöstään.

Häirintäyhdyshenkilö tai -henkilöt voidaan valita jokaiseen tapahtumaan erikseen tai toistaiseksi.

Moni miettii, mitä ”uskaltaa” sanoa tai tehdä, ettei oma toiminta olisi jonkun mielestä epäasiallista.

– Maalaisjärjellä pärjää pitkälle. Epäasiallista käytös on ainakin silloin, jos sitä jatkaa, vaikka kohteeksi joutunut on ilmaissut pitävänsä sitä häiritsevänä, Saaranen toteaa.

Esimerkiksi seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua ja yksipuolista käytöstä. Sukupuoleen perustuva häirintä taas ei ole seksuaalissävytteistä, mutta sitä ovat esimerkiksi halventava puhe naisista tai miehistä sekä ihmisen ulkonäköön tai käytökseen liittyvät halventavat huomautukset.

Se, mikä koetaan häirinnäksi tai ahdisteluksi, riippuu aina henkilöstä, tilanteesta, osapuolten välisestä suhteesta ja vuorovaikutuksesta sekä aikaisemmista kokemuksista. Siksi on tärkeää, että jokainen kohdatessaan epäasiallista käytöstä, uskaltaa sanoa siitä häiritsijälle.