Suomalaista siipikarjanlihaa laadulla - Varotoimet tauteja vastaan huippuluokkaa

7.11.2005

- Suomessa siipikarjan tautisuojauksella on pitkät perinteet. Suojauksen onnistumisesta kertoo siipikarjatautien vähäisyys maassamme. Esimerkiksi rokotteita Suomessa ei tarvita lainkaan, Suomen Siipikarjaliitto ry:n terveydenhuoltoeläinlääkäri Sanna Sainmaa selvitti Pro Siipikarja-ryhmän tiedotustilaisuudessa Finfoodissa Helsingissä.
- Eläintaudeilta suojautuminen kuuluu tilojen päivittäiseen työhön. Mahdollista lintuinfluenssan leviämistä vastaan ei suunnitella uusia toimia, sillä varotoimet Suomessa ovat jo huippuluokkaa, Sainmaa jatkoi. - Taudeilta suojaudutaan mm. huolehtimalla eläin- ja rehukuljetusten turvallisuudesta, koska samat autot käyvät useilla tiloilla. Luonnonvaraisten eläinten kuten jyrsijöiden pääsy on estetty siipikarjan tiloihin. Erityisen tärkeä suojakeino on ns. tautisulku, mikä tarkoittaa, että sulkupisteessä vaihdetaan ylle vain kasvatustiloissa käytettävät haalarit ja saappaat.
Suomella on lisäksi oma EU:n hyväksymä salmonella-ohjelma, jonka ansiosta meiltä ei ole löydetty salmonellaa vuosiin.
Tauteja pahempana uhkana Suomen Broileryhdistyksen puheenjohtaja ja HK Ruokatalon hallituksen jäsen Tiina Varho-Lankinen pitää tuonnin kasvua. Oripääläinen Varho-Lankinen edustaa itse siipikarjankasvattajia. – Vaikka 92 prosenttia Suomessa käytetystä siipikarjanlihasta on kotimaista, tuonti kasvoi huimasti samaan aikaan kun broilerinlihan kulutus kasvoi vain pari prosenttia.
- Pro Siipikarja-hanke käynnistettiin vuoden 2005 alussa Suomen Elintarviketyöläisten Liiton aloitteesta, kun HK-Ruokatalon Broilertalossa Eurassa huolestuttiin broilerinlihan tuonnista ja suomalaisista työpaikoista, kertoi Pro Siipikarja-ryhmän puheenjohtaja SEL:n kehitysjohtaja Veli-Matti Kuntonen. Hankkeella edistetään suomalaisen siipikarjanlihan käyttöä sekä turvataan suomalaisia työpaikkoja jatkojalostuksessa ja alkutuotannossa. Mukana ovat kaikki siipikarja-alan toimijat kuten MTK, Finfood, Suomen Broileryhdistys, Suomen Siipikarjaliitto, suuret suomalaiset lihatalot ja SEL.
Keväällä pidettiin Siipikarjaseminaari, alan edustajat kävivät eduskunnassa ja MTTL:ssa käytiin paneeli kaupan edustajien kanssa. Finfood - Suomen Ruokatieto ry on tiedottanut suomalaisen siipikarjanlihan käytöstä.
- Maa-ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT teki ryhmän toimeksiannosta esiselvityksen "Suomalaisen siipikarjanlihan tuotannon merkitys ja kilpailukyvyn edistäminen 2005". Sen pohjalta käynnistynee jatkotutkimushanke vuosille 2006 - ja 2007.
MTT:n erikoistutkija Sari Forsman-Huggin mukaan suomalaisuudesta on luotava brandi ja tiedotettava riittävästi, jotta kuluttajat ymmärtäisivät, miten paljon suomalaiseen laatuun ja turvallisuuteen panostetaan koko ketjussa. Hän totesi globalisaation ja aluerajojen hämärtymisen uhkaavan kotimaisuuden arvostusta. Kaupan omien merkkien lisääntyminen kasvattaa hintakilpailua, mutta lihatuotteissa kuluttajat arvostavat kotimaisuutta enemmän kuin muissa tuotteissa keskimäärin.
MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen yhteishankkeesta Laatu ja vastuu elintarvikeketjussa (2004-2005) käy Forman-Huggin mukaan ilmi, että kuluttajaa kiinnostavat yritysten yhteiskuntavastuu kuten työntekijöiden olot sekä eläinten hyvinvointi samoin kuin ympäristövastuu. Näitä kuten alan työllistävyydenkään vaikutuksia kuluttajien valintapäätöksissä ei ole vielä paljon tutkittu.
Kunnalliset ruokapalvelut sekä hotelli-, ravintola- ja catering eli HoReCa-ala ovat alue, jossa todennäköisesti käytetään suurin osa tuontilihasta. Suomalaiset syövät keskimäärin yhden aterian päivässä kodin ulkopuolella, päiväkodissa, koulussa, työpaikoilla, sairaaloissa jne. Vain harva kyselee esimerkiksi siipikarjanlihan perään kodin ulkopuolella ruokaillessaan, vaikka raaka-aineen alkuperä periaatteessa kiinnostaakin.
Elintarvikkeiden turvallisuutta taloudellisesta näkökulmasta tarkastellut MTT Taloustutkimuksen erikoistutkija Jukka Peltola painotti kansallista salmonellanvalvontaohjelmaa, joka korostaa omavalvontaa sekä mahdollistaa mm. lisääntyneen näytteenoton ja rajavalvonnan.
Ohjelman noin miljoonan euron kustannuksista valtion osuus on vain kaksi prosenttia, kun alkutuotanto vastaa 38 prosentista ja teollisuus 60 prosentista. Teollisuuden kuluihin sisältyvät teuraserien varastointi ja kuumakäsittely. Elinkeinon näytteenottokulut ovat noin kolmannes kokonaisuudesta, vapaaehtoinen näytteenotto noin 10 prosenttia. Tuotettua lihakiloa kohden kustannukset ovat noin 1,7 senttiä. Ilman salmonellaohjelmaa sairauskulut arviolta viisinkertaistuisivat. Mahdolliset tuotteiden takaisinvedot tulisivat teollisuudelle myös hyvin kalliiksi. (R.M.)