Edellinen eduskunta hyväksyi helmikuussa vuosilomalakiin muutoksia, jotka astuivat voimaan 1.4.2019. Vuosilomalain uusia säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran 1. huhtikuuta alkaneelta lomanmääräytymisvuodelta ansaittaviin lomiin.
Vuosilomalaki muuttui niin, että palkansaajalle kertyy nyt sairausajalta ja lääkinnällisen kuntouksen ajalta lomapäiviä. Muutokset ovat palkansaajan näkökulmasta hyviä, mutta ne eivät edelleenkään täytä EU:n työaikadirektiivin määräyksiä.
Vuosilomalain muutoksilla turvataan työntekijälle EU-lainsäädännössä edellytetty oikeus neljän viikon palkalliseen lomaan, vaikka hän olisi joutunut olemaan poissa työstä sairauden tai lääkinnällisen kuntoutuksen vuoksi. Lisäksi pidennetään aikaa, jonka kuluessa työntekijä voi pitää työkyvyttömyyden vuoksi siirretyn lomansa.
– Meidän mielestämme lisävapaapäivät eivät ole EU:n työaikadirektiivin mukaisia. Direktiivissä todetaan yksiselitteisesti, että työntekijä ansaitsee vuosilomaa. Lisäksi lisävapaapäivät sekavoittavat jo entisestään vaikeatajuista vuosilomalakia, SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto sanoo.
SAK pitää huonona myös sitä, että lomaa kertyy vain neljä viikkoa.
– Tämä rapauttaa Suomen järjestelmää, sillä meillä turvataan oikeus viiden viikon lomaan, kun työsuhde on kestänyt yli vuoden, Lehto muistuttaa.
Oikeus lisävapaapäiviin
Uuden vuosilomalain mukaan työntekijällä on oikeus lisävapaapäiviin, jos työntekijälle ei muuten kerry lomanmääräytymisvuodelta 24 vuosilomapäivää sairauden tai lääkinnällisen kuntoutuksen vuoksi. Työntekijällä on siis oikeus enintään 24 lisävapaapäivään, mikä vastaa neljän viikon vuosilomaa.
Jos työntekijä ansaitsee lomaa sairauslomasta ja lääkinnällisestä kuntoutuksesta huolimatta lomanmääräytymisvuoden aikana 24 päivää tai enemmän, ei säännöstä sovelleta.
Oikeutta lisävapaapäiviin ei ole enää sen jälkeen, kun poissaolo on jatkunut yli 12 kuukautta. Yhdenjaksoisuuden katkaisee poissaolon väliin sijoittuvat työpäivät tai työtunnit, jotka oikeuttavat täyteen lomamääräytymiskuukauteen. Tällaisen työssäolojakson jälkeen 12 kuukauden jakson laskeminen alkaa uudelleen. Yhdenjaksoisuutta eivät kuitenkaan katkaise sellaiset työpäivät tai työtunnit, joiden aikana työntekijän työskentely perustuu työsopimuslain 2 luvun 11a §:ssä tarkoitettuun sopimukseen osa-aikatyöstä.
Säännönmukainen tai keskimääräinen palkka
Työntekijä saa lisävapaapäiviltä säännönmukaista tai keskimääräistä palkkaa vastaavan korvauksen. Korvauksesta ei makseta lomarahaa. Lisävapaapäivät eivät kerrytä vuosilomaa eivätkä ne ole työssäolon veroista aikaa.
Lisävapaapäivät annetaan samalla tavalla kuin vuosilomapäivät, ja niiden ajalta maksettavaan korvaukseen sovelletaan vuosilomapalkan ja lomakorvauksen maksamista koskevia säännöksiä.
Vuosiloman antamisen ajankohta
Vuosilomalain muutoksen myötä aika, jonka kuluessa työkyvyttömyyden vuoksi siirretty vuosiloma on annettava, pitenee. Sairauden vuoksi siirretty kesäloma on ensisijaisesti annettava lomakauden loppuun mennessä ja talviloma ennen seuraavan lomakauden alkua.
Jos tämä ei ole mahdollista, voidaan siirretty loma antaa vielä alkuperäistä lomakautta seuraavan kalenterivuoden lomakauden aikana ja viimeistään kuitenkin kyseisen kalenterivuoden loppuun mennessä.
Jos lomaa ei voida näinkään antaa, työkyvyttömyyden takia pitämättä jäänyt loma maksetaan lomakorvauksena.
Kirjanpito ja vuosilomapalkkalaskelma
Vuosilomapalkkakirjanpitoon on sisällytettävä lisävapaapäivät ja niistä maksetut korvaukset. Maksettaessa työntekijälle lisävapaapäivistä korvauksia on työnantajan annettava niistä työntekijälle laskelma.