Ilmoittajansuojelulaki turvaa väärinkäytöksistä ilmoittavan asemaa. Anonyymejä ilmoituksia voi tehdä vain lakiin listatuilla toimialoilla ja rajatuista aiheista.
Euroopan unionin direktiiviin pohjautuva ilmoittajansuojelulaki tuli Suomessa voimaan vuoden 2023 alussa. Sen tarkoitus oli tehdä yleistä etua uhkaavista laittomuuksista ilmoittaminen helpommaksi ja varmistaa, ettei ilmoittajalle koidu haitallisia henkilökohtaisia seuraamuksia. Lisäksi lain toivottiin vähentävän pimeän työvoiman käyttöä ja veronkiertoa.
Laki on tarkoitettu tilanteisiin, joissa ilmoittaja havaitsee mahdollisen rikkomuksen oman työnsä yhteydessä. Hän voi olla työsuhteessa siihen yritykseen tai organisaatioon, jonka toiminnan epäilee rikkoneen lakia, mutta myös esimerkiksi vapaaehtoistyöntekijä, alihankkijana toimiva itsenäinen ammatinharjoittaja tai osakkeenomistaja voi tehdä ilmoituksen. Jo päättyneen työsuhteen aikana tapahtuneista laittomuuksistakin voi ilmoittaa.
”Laki jäi torsoksi”
Työntekijöiden näkökulmasta ilmoittajansuojelulaista tuli vesitetty versio. Laki koskee nimittäin vain tiettyjä toimialoja. Ilmoituksia voi tehdä esimerkiksi julkisiin hankintoihin, rahoituspalveluihin, tuoteturvallisuuteen, kuluttajansuojaan tai elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä epäilyksistä. Esimerkiksi palvelualojen sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan toiminnoista suurin osa jää lain soveltamisalan ulkopuolelle.
– Olisi ollut parempi tehdä yleislaki, jossa ei ole rajattua soveltamisalaa. Nyt laki jäi torsoksi. Ihmiset joutuvat lukemaan pykäliä ja arvailemaan, saako ilmoituksen tekijä suojan vai ei. Sitä paitsi soveltamisalamääräys on ilmoittajan näkökulmasta erittäin tulkinnanvarainen, sanoo SAK:n juristi Paula Ilveskivi.
Työnantajajärjestöt lobbasivat valmisteluvaiheessa yleislakia vastaan, jota SAK ja toimihenkilöitä edustava STTK kannattivat. Palkansaajat katsoivat, että nykymuotoinen laki nostaa ilmoittamiskynnyksen helposti hyvin korkealle.
– Vaikka tietäisi jonkin väärinkäytöksen, niin siitä ilmoittaminen voi olla työntekijälle iso riski oman uran kannalta. Lisäksi lakiin kirjattiin erikseen sanktiot perusteettoman ilmoituksen tekemisestä, vaikka on muita pykäliä, joiden perusteella sellaiseen toimintaan voisi puuttua.
Paula Ilveskivi arvostelee muitakin lakiin sisältyviä arvovalintoja.
– Eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä rikkomuksista tehdyt ilmoitukset kuuluvat suojan piiriin, mutta jos ilmoittaa työntekijöiden työsuojeluun ja terveyteen liittyvistä asioista, suojaa ei saa.
Kokonaiskuva lain vaikutuksista epäselvä
Ilmoittajansuojelulain soveltamisalat kopioitiin lähes sellaisenaan EU-direktiivistä, josta on Suomessakin paljon käytetty sen englanninkielistä nimeä whistleblower- eli pilliinvihellysdirektiivi, ja whistleblower-laistakin kuulee edelleen puhuttavan.
Vuonna 2019 vahvistetun direktiivin mukaan EU:n jäsenmaiden tuli säätää kansallinen laki, joka velvoittaa yli 50 henkeä työllistävät yritykset ja organisaatiot perustamaan anonyymin ilmoituskanavan.
Ei ole tutkittua tietoa siitä, miten tunnollisesti yritykset ovat ilmoituskanavia perustaneet. Epäselvää on myös, kuinka paljon ilmoittajansuojelulain soveltamisalaan kuuluvia ilmoituksia Suomessa vuosittain tehdään ja miten iso osa näistä johtaa tutkintaan tai sanktioihin.
– En edes uskalla lähteä arvaamaan. Yritysten lisäksi esimerkiksi kunnilla ja monilla eri viranomaisilla on omia ilmoituskanaviaan. Näistä kaikista ei ole kerättyä tietoa. Esimerkiksi toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät muitakin kuin itseään koskevia ilmoituksia, sanoo vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Pekka Liesivuori Oikeuskanslerinvirastosta.
Ilmoittajansuojelulain lähtökohtana on, että ensisijaisesti ilmoitukset tulisi tehdä ja ongelmat ratkaista työpaikkatasolla. Oikeuskanslerinvirasto ylläpitää keskitettyä ilmoituskanavaa.
– Sinne voi tehdä ilmoituksen, jos lain mukaiset kriteerit täyttyvät ja ilmoittaja syystä tai toisesta katsoo, että oman yrityksen tai organisaation kanavaa ei voi käyttää, Liesivuori kertoo.
Vuonna 2024 toimivaltaiset viranomaiset ottivat vastaan 80 ilmoittajansuojelulain soveltamisalaan kuuluvaa ilmoitusta, josta 27 johti hallinnolliseen toimenpiteeseen ja yksi rahojen takaisinperintään. Yleisimmät ilmoituksen syyt olivat epäillyt väärinkäytökset julkisissa hankinnoissa tai yksityisyyden ja henkilötietojen suojan loukkaukset.
Mistä asioista voi tehdä ilmoituksen?
Elintarvikealalla tyypillinen tilanne, jossa nimettömän ilmoituksen tekevä työntekijä voisi saada ilmoittajansuojelulain mukaisen suojan, on sellainen, jossa väärinkäytöksen katsotaan uhkaavan yleistä etua. Laissa on listattu tällaisina asioina esimerkiksi elintarviketurvallisuuden vaarantaminen sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin laiminlyönnit. Kyseessä täytyy olla teko, joka on säädetty laissa rangaistavaksi. Jos yrityksellä ei ole ilmoituskanavaa, voi ilmoituksen tehdä Oikeuskanslerinvirastolle.
Ilmoittajansuojalakia ei yleensä voi soveltaa tapauksiin, joissa ilmoituksen aiheena ovat vaaralliset työskentelyolosuhteet tai muut työsuojelun puutteet, työehtosopimuksen rikkomukset tai esihenkilön tai toisen työntekijän epäasiallinen käytös. Näissä tilanteissa työntekijän kannattaa olla yhteydessä työpaikan työsuojeluvaltuutettuun tai pääluottamusmieheen. Jos työpaikalla ei vielä ole valittu luottamushenkilöitä, voi olla yhteydessä suoraan liittoon.
Teksti: Mikko Nikula, kuva: Kati Oksman
Kuvassa: Elintarvikealalla työntekijä voisi tehdä ilmoittajansuojelulain mukaisen ilmoituksen esimerkiksi elintarviketurvallisuuden vaarantamisesta tai eläinten terveyden ja hyvinvoinnin laiminlyönnistä. Kuva ei liity juttuun.