Yhteiskuntasopimus on noussut julkisuudessa maan hallituksen lempilapseksi. Myös työnantajien Elinkeinoelämän Keskusliitto EK puhuu yhteiskuntasopimuksen välttämättömyydestä.
Työnantajaleirin tavoitteet eivät ole Suomen edun mukaisia, vaan ne ovat itsekkäitä. Eläkeikää on jo nostettu ja nyt pitäisi pidentää työaikaa. Kokoaikaisten työntekijöiden osalta tämä tarkoittaisi ilman muuta sekä työssä jaksamisen heikkenemistä että palkan alennusta. Samalla se toisi lisää työttömiä, koska kulutus ei kuitenkaan kasva.
Toisenlaista näkemystä talouspolitiikasta, jossa palkansaajien ostovoimaa ei heikennetä ja kotimaista ostovoimaa turvataan, ei juuri julkisuudessa ole tuotu esiin. Tämä siitä huolimatta, että monet ekonomistit ovat puhuneet kurjistamispolitiikkaa vastaan.
Jopa leipuriyrittäjien yhteistyöjärjestö Leipuriliitto muistutti, että yksi Suomen ongelma on kotimaisen kulutuksen kurjistaminen, samalla he totesivat, että Ruotsissa on toimittu toisin, viisaammin.
Meidän vastauksemme työajan pidennysvaatimuksiin on, että osa-aikaisten, nollatyösopimuslaisten ja työttömien työntekijöiden työaikaa pitää lisätä. Tällä tuettaisiin kotimaista kulutusta ja vähennettäisiin työttömyyttä.
Suomalainen työmarkkina jaetaan mielellään vientiteollisuuteen ja kotimarkkinoihin. Vientiteollisuudessa kilpailukyky on tänä päivänä kiinni aivan muista asioista kuin työn kustannuksista. Niissä emme vertailuissa ole kilpailijoita kalliimpia, pikemminkin jopa halvempia.
Työnantajien ensimmäisen vyörytyksen jälkeen on tullut esiin myös laskelmia, joissa selkeästi todetaan, että työajan pidennys ei toisikaan tuottavuushyppyä talouteen. Työajan pidennys valuisikin vain yritysten voittoihin ja suurempiin osinkoihin.
Työajan pidennyksen ajauduttua toivottavasti karille ovat tilalle tulleet muut palkanalennuskeinot: lomarahan leikkaukset, arkipyhien muuttamiset työpäiviksi ja ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomuus. Mikään näistä ei lisää tuottavuutta tai Suomen kilpailukykyä, mutta siirtää rahaa työntekijältä työnantajalle.
SEL ei voi olla mukana hyväksymässä sellaisia SAK:n ja muiden keskusjärjestöjen työmarkkinasopimuksia, jotka tehdään duunarin lompakosta.
Voidaan hyvin kysyä sellaisen yhteiskuntasopimuksen perään, jossa työaikaa jaetaan, jotta työttömyysturvamenoissa säästetään ilman pakkoleikkauksia. Työelämän parantamisella ja työntekijöiden ottamisella mukaan vaikuttamaan työpaikan asioihin säästetään sairauspoissaoloissa ilman karenssileikkauksia.