Maan hallitus valmistelee terveysveroa, jolla elintarvikkeita verotettaisiin terveysperusteisesti. Alkuvaiheessa kohteena olisi sokeri. Terveysjärjestöt ovat halunneet listalle myös suolan ja terveydelle haitalliset rasvat.

Kansanterveys on luonnollisesti tärkeä asia. Kuitenkin se, että käytettäisiin verotuskeppiä ihmisten kulutustottumusten ohjaamiseen on ongelmallista ruuan osalta.

Palkansaajien tutkimuslaitos on todennut, että jos haittaverotetaan, pitää olla lähellä oleva korvaava tuote, jonka kuluttaja voi valita, muutoin haittaveroilla ei ole ohjaavaa vaikutusta. Samalla voi todeta, että korvaavan tuotteen tulee olla hinnaltaan yhtä edullinen tuote.

Ruuan hinta on meille ruuan tekijöille erittäin tärkeä asia monessakin mielessä. Kuluttajina meille ei ole merkityksetöntä mitä ruoka maksaa. Myös työpaikkamme ja työehtomme ovat osaltaan ruuan hinnan takana. Sen takia SEL on esimerkiksi kampanjoinut ruuan alemman arvonlisäveron puolesta.

Meillä Suomessa on edelleen moniin Euroopan maihin verrattuna korkea ruuan arvonlisävero, joka tuntuu pienituloisten lompakossa. Ja ikävä kyllä Suomi kuuluu Euroopan unionissa edelleen ruokaa korkeimmin verottaviin maihin.

Meitä selliläisiä askarruttaa erityisesti, miten terveysvero kohdistuisi kotimaiseen ruokaan ja elintarviketuotantoon suhteessa tuontiin. Vero ei saisi asettaa tuontiruokaa millään tavalla suoraan tai välillisesti kotimaista ruokaa parempaan asemaan. Terveysveron säätämisen onnistuminen niin, ettei näin tapahtuisi, tuntuu epätodennäköiseltä.

Tärkeää olisi myös se, että terveysverossa ei olisi sellaisia porsaanreikiä, jotka asettaisivat kotimaisetkin tuotteet keskenään eriarvoiseen asemaan. Tästä meillä on tuoreessa muistissa selkeät huonot kokemukset edesmenneestä makeisverosta, joka poistettiin vuoden 2016 lopussa.

Terveysveroa kannattavat terveysjärjestötkin myöntävät veron suuruuden määräytymisen olevan haasteellista elintarvikkeiden ainesosien pitoisuuksien mukaan.

On tietysti kannatettavaa, että ihmisiä ohjataan terveellisempiin ruokailutottumuksiin, mutta se ei kuitenkaan saa asettaa kotimaisia työpaikkoja uhatuksi. Olisikohan kulutustottumusten ohjaamisessa terveellisempään ruokaan sittenkin parempi panostaa muihin keinoihin kuin veroon?