Merkittävä osa kotitalouksien tuloista menee ruokaan: pienituloisilla jopa lähes viidennes, suurituloisilla vähemmän. SEL:n tavoitteena on jo pitkään ollut ruuan arvonlisäveron alentaminen. Suomen 13,5 prosentin ruuan arvonlisävero on EU-maiden korkeimpia. Orpon hallitus alensi tämän vuoden alusta ruuan arvonlisäveroa puoli prosenttiyksikköä 13,5 prosenttiin. Suunta oli oikea, mutta alennus riittämätön, jotta se olisi näkynyt kuluttajan lompakossa.
Bensan hinta on ollut Suomessa iso keskustelunaihe jo ennen kuin Trump hyökkäsi Iraniin, mikä nosti polttoaineiden hintaa ympäri maailmaa. Polttoaineiden hinnalla on iso merkitys teollisuudelle ja kotitalouksille, ja se heijastuu niin julkisen liikenteen lippuhintoihin kuin asumiskuluihinkin. Ihmisten arjen kustannuksissa bensan hinta huoltamon pumpulla on kuitenkin vain yksi tekijä. Jostain syystä asumisen tai ruuan hinnasta ei puhuta läheskään yhtä paljon, vaikka ne vievät polttoaineita selvästi isomman siivun kotitalouksien tuloista.
Ruotsin hallitus päätti puolittaa ruuan arvonlisäveron 12 prosentista kuuteen prosenttiin 1.4.2026 alkaen. Alennus on väliaikainen ja voimassa ensi vuoden loppuun asti. Nähtäväksi jää, tuleeko alennuksesta pysyvä. Tässä asiassa Suomen hallituksen kannattaisi ottaa mallia Ruotsista.
Ehdotan, että hallitus päättää kehysriihessä alentaa ruuan arvonlisäveroa Suomessa tuntuvasti, jos ei Ruotsin malliin puoleen, niin esimerkiksi 10 prosenttiin. Ruuan verotuksen alentaminen olisi tehokkaampi toimi kuin bensan hinnan alentaminen. Ruuan hinnan halventuminen elvyttäisi kotitalouksien ostovoimaa ja helpottaisi erityisesti pienituloisten taloudellista ahdinkoa. Tämä olisi tarpeen nyt, kun Suomessa on työttömiä ennätyspaljon.
Samalla on huolehdittava, että arvonlisäveron alennus siirtyy täysimääräisesti elintarvikkeiden hintoihin, eikä osa siitä valu päivittäistavarakaupan kasvavaan katteeseen.
Suomessa on erittäin keskittynyt päivittäistavarakauppa. Kaksi jättiä hallitsee yli 80 prosenttia markkinoista. Keskittynyt kauppa pystyy kilpailuttamaan kotimaista alkutuotantoa ja elintarviketeollisuutta epäterveellä tavalla ja käytännössä määrittelemään ruuan hinnan. Tuore esimerkki on kananmunapula. Suomessa tuotetaan kananmunia yli oman tarpeen, mutta kauppojen hyllyillä on ollut tyhjää, koska kauppa maksoi tuottajille niin huonosti, että kananmunia oli kannattavampaa myydä ulkomaille.
Ilman kotimaista alkutuotantoa meillä ei ole kotimaista elintarviketeollisuutta ja ilman teollisuutta meidän jäsenillämme ei ole töitä. Teemme jatkossakin työtä kotimaisen ruuan ja työpaikkojen puolesta. Kotimainen ruokaketju voi hyvin, kun kaikki sen osat voivat hyvin ja saavat oikeudenmukaisen siivun. Tämä on kaikkien kotimaisessa ruokaketjussa toimivien syytä muistaa.