USA:n presidentti Barack Obama jätti presidentintehtävät kahdeksan vuoden jälkeen. Tältä jakkaralta tuskin on tarvetta kovin paljon analysoida Obaman perintöä tai saavutuksia. Yhden mielenkiintoisen asian hän kuitenkin nosti esiin jäähyväispuheessaan. Obama esitti huolensa tulevaisuudesta ja totesi, että meidän on taattava lapsillemme koulutus sekä työntekijöille oikeus järjestäytyä ja vaatia parempia palkkoja.
Olemme Suomessa ja pohjoismaissa molemmissa asioissa amerikkalaisia edellä. Perusasiat on kuitenkin hyvä muistaa: vain ammattiliittoon järjestäytymällä ja ajamalla asioita yhdessä voimme vaikuttaa ja saavuttaa tuloksia. Sen tietää Yhdysvaltain presidenttikin.
Tehtävänsä jättävä presidentti painotti oikeutta järjestäytyä ja vaatia parempia palkkoja, suomalaisittain siihen on helppo lisätä paremmat ja kunnolliset työehdot. Palkan lisäksi meillä on iso haaste parantaa niitä työehtoja, joilla palkka kerätään. Nollatuntisopimukset ja osa-aikaisen työn jatkuva lisääntyminen ovat suuria haasteita ammattiliittojen toiminnalle ja voisi sanoa koko oikeutukselle edustaa työntekijöitä.
Yhtenä uutena asiana on vuosi sitten tapahtunut kauppojen aukioloaikojen täydellinen vapauttaminen. Sen tulokset ovat juuri sellaiset kuin ennustettiin ja hyötyjät juuri ne, jotka tiedettiinkin.
S ja K ovat korjanneet suurten yksiköiden myynnin kasvulla potin, pienemmät ovat kärsineet ja kauppa on keskittynyt entistä enemmän isompiin keskuksiin kauemmas ihmisistä. Päivittäiseen kauppa-asiointiin tarvitaan yhä useammin ja yhä useammalla paikkakunnalla oma auto. Väitän, että kaupan suurten yksiköiden sunnuntaiaukiolon vapauttaminen on eniten yksityisautoilua lisännyt yksittäinen ratkaisu tässä maassa. Melkoinen ekoteko siis.
Uutta työtä on syntynyt enimmäkseen osa-aikaisena suuriin yksiköihin, samalla kun pienistä yksiköistä on jouduttu karsimaan, usein vielä kokoaikaista työtä. Veikkaan, että kaupan suurten yksiköiden eteen toimiva aukioloaikojen vapauttaminen tulee pidemmässä juoksussa vähentämään kaupan alan työpaikkoja pienten yksiköiden määrän vähentyessä.
Työn osa-aikaistuminen ja nollatuntisopimuksilla yrittäjäriskin siirtäminen työntekijöille ei ole yhdenkään työntekijän kannalta tavoiteltavaa kehitystä.
Kaupan aukiolot eivät ole vain kaupan alan asia. Välilliset vaikutukset näkyvät muillakin aloilla. Meidän on pyrittävä pitämään huolta työaikojen kehittymisestä niin, että työ on kokoaikaista ja säännöllistä. Jos elintarvikealalla tässä onnistumme, olen varma alan arvostuksen ja vetovoiman kasvusta.
Tässä työssä tarvitsemme kaikkia liiton jäseneksi, vain järjestäytymällä ja toimimalla yhdessä voimme saada tuloksia aikaan. Yksin joutuu pyytämään, yhdessä pystyy vaatimaan.