Ilmastonmuutoksen torjuminen on noussut Suomessa tärkeäksi yhteiseksi tavoitteeksi. Jokainen meistä voi tehdä pieniä ilmastotekoja arjessaan, mutta vastuuta ilmastonmuutoksen torjumisesta ei voi jättää pelkästään kuluttajien harteille. Päättäjien on tehtävä isot rakenteelliset ratkaisut, jotka mahdollistavat kuluttajille ilmaston kannalta kestävämmät valinnat.

Isoimmat yksityisen kulutuksen hiilidioksidipäästöjen aiheuttajat ovat asuminen, liikkuminen sekä ruoka. Julkisuudessa keskustelu ruuan hiilijalanjäljestä on keskittynyt väittelyyn siitä, saako naudanlihaa ja maitotuotteita syödä, vaikka helpoin tapa pienentää ruuan hiilijalanjälkeä on vähentää hävikkiä. Jokainen suomalainen heittää ruokaa pois keskimäärin 20–25 kiloa vuodessa. Opetellaan arvostamaan ruokaa niin paljon, ettemme heitä sitä roskiin.

Elintarvikkeista suurin hiilijalanjälki on sellaisella naudanlihalla, joka on kasvatettu lihakarjaksi. Vaikka esimerkiksi broilerin tai kalan hiilijalanjälki on varsin pieni, moni on ilmastotekona lisännyt kasvispohjaisia elintarvikkeita ruokavaliossaan.

Elintarvikealan yritykset ovat vastanneet lisääntyneeseen kysyntään uusilla tuotteilla. Esimerkiksi Nyhtökaura, Härkis, Boltsi, Muu, Oddlygood ja monet muut maistuvat kasvipohjaiset proteiininlähteet kuuluvat jo monen ostoslistalle. Tämä on monimuotoistanut elintarviketeollisuuttamme. Kasvipohjaisten tuotteiden kysyntä on tullut jäädäkseen.

Oma lukunsa on kaurabuumi. Suomessa on syntynyt valtava määrä uusia kaurapohjaisia tuotteita ja niitä syntyy koko ajan lisää. Monelta on jäänyt huomaamatta, että Lahti on hyvin merkittävä viljanjalostuksen keskus, jossa Fazer alkaa valmistamaan kaurasta myös ksylitolia.

On vaikea kuvitella, ettei lihalla ja maidolla olisi merkittävää ruutua ruokavaliossamme jatkossakin. Jos jossain, niin Suomessa kannattaa jatkossakin tuottaa ja syödä myös lihaa ja maitotuotteita. Suomalaista vastuullista tuotantotapaa kehittämällä entistä paremmaksi, voimme vahvistaa lihan ja maidon tuotannon asemaa. Tähän asetelmaan eivät sovi ruuan arvoa alentavat ”halpuuttamiskampanjat”, jotka väistämättä toimivat vastuuttomamman tuotantotavan hyväksi.

Toivon, että heräisimme kyseenalaistamaan enemmän sitä, miksi ruokaa, jota pystymme tuottamaan itse, tuodaan Suomeen maista, joissa sen tuotanto vahingoittaa voimakkaasti ympäristöä ja nopeuttaa ilmastonmuutosta. Usein näissä maissa ei olla kiinnostuneita myöskään työntekijöiden oikeuksista, saati eläinten hyvinvoinnista.

Suomalaisen elintarviketuotannon vahvuuksia ovat puhdas ympäristö ja vesi, joiden ansiosta meillä on puhdasta ruokaa ja raaka-aineita elintarviketeollisuudelle. Kun valitset kotimaista lihaa, sinun ei tarvitse huolehtia antibioottijäämistä tai salmonellasta. Näistä meidän on jatkossakin pidettävä kiinni. Kotimaisen elintarviketuotannon mahdollisuus on kuluttajan kiinnostus siihen mistä, missä ja miten hänen ostamansa ruoka on valmistettu. Tuo kiinnostus ei ole uhka, mutta välinpitämättömyys on.

Koronakriisi on alleviivannut, miten tärkeä osa kansallista huoltovarmuuttamme kotimaiset elintarvikkeet ovat. Meidän ei ole tarvinnut huolehtia ruuasta, kun kotimainen elintarvikeketju on toiminut moitteettomasti. Alkuvaiheen hamstrausintokaan ei aiheuttanut kuin yksittäisiä tuotepuutteita, eikä ruokapulaa syntynyt.

Meillä ei ole tulevaisuudessakaan varaa jättäytyä tuontiruuan armoille. Ilmastonmuutoksen torjunta on kotimaiselle elintarviketuotannolle iso mahdollisuus, johon meidän on tartuttava.


Teksti on alun perin julkaistu kolumnina Itä-Hämeessä 28.5.2020.