Tuleva, epäilemättä kiihkeä työmarkkinasyksy pyörähti käyntiin työnantajien laskelmilla, että kiky-sopimuksen työajan pidennys lisäisi työllisyyttä 8 000–16 000 henkilöllä vuoteen 2022 mennessä.
Oli sitten tuollaista höttöä saatu aikaiseksi mediavaikuttamista varten. Teetetään omalla tutkimuslaitoksella ”tutkimus”, joka esitellään tiedotustilaisuudessa mahdollisimman vakuuttavasti medialle, josta iso osa uutisoi sen kyseenalaistamatta.
Tämä, jos mikä vaatii meiltä medialukutaitoa siitä, mikä on työmarkkinoille suunnattua populismia ja mikä ei.
Olen sen aiemminkin todennut, ettei Suomen tulevaisuus kulje parempaan suuntaan työaikaa pidentämällä. Tämä digitalisaation ja automatisaation etenemisen aika antaa ennemminkin perustetta vaatia työajan lyhentämistä työntekijöiden ansiotasoa alentamatta.
Tuohon EK:n tutkimuslaitoksen selvitykseen työaika oli poimittu Eurostatin tilastosta. Sillä perusteltiin pidemmän työajan paremmuutta kansainvälisen kilpailukyvyn muodostumisessa. Ykkönen tässä tilastossa oli Kreikka, Suomi sijoittui heikommin. Ei kai työnantajalinnakkeessa oikeasti olla sitä mieltä, että Kreikka pesee Suomen mennen tullen kilpailukyvyssä ja työntekijöiden panoksessa sen parantamisessa?
Liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marinin avaus kuusituntisesta työpäivästä tai nelipäiväisestä työviikosta oli oikeansuuntainen. EK, Suomen Yrittäjät, Keskuskauppakamari ja mitä näitä muita oikeistotahoja nyt sitten olikaan, ovat omassa mediassaan myllyttäneet täysin yksipuolisen ja näköalattoman katsantokannan työaikakysymyksiin ja ennen kaikkea työajan pidennyksen autuaallisuuteen kilpailukykytekijänä. On aivan selvää, ettei työajan pidentäminen ole nyky-yhteiskunnassa kestävä ratkaisu, siksi on äärettömän tärkeä tuoda keskusteluun uusia avauksia.
Lyhyempi kokoaikatyön viikkotyöaika ansiotasoa alentamatta olisi myös mahdollisuus ratkoa työaikakysymyksiä molempia osapuolia, työntekijää sekä työnantajaa hyödyttävästi, silloin kun työnantajalla on tarve teettää työtä työntekijän sosiaalisen elämän kannalta hankalina vuorokauden aikoina tai viikonpäivinä. Kyllä työaikajoustavuutta on mahdollisuus lisätä, jos ollaan valmiita molempia osapuolia hyödyttäviin ratkaisuihin.
Me joka tapauksessa kuljemme, ja olemme kulkeneet jo pitkään, siihen suuntaan, että työn tuottavuus kasvaa ja olemassa oleva työ pystytään tekemään vähemmällä tuntimäärällä. On äärettömän tärkeä pitää huoli siitä, että digitalisaatio- ja automatisaatiokehitys hyödyttää myös meitä työntekijöitä.