Suomessa on EU:n korkein työttömyysaste. Joka kymmenes Suomen työvoimasta on tällä hetkellä vailla töitä ja työnhaussa. Samaan aikaan monilla työssä olevilla on jaksamisongelmia. Elämän ja työelämän vauhti on kiihtynyt, vaatimukset ovat kasvaneet ja kuormitus on lisääntynyt.
Pysäyttävä tosiasia on, että mielenterveyden häiriöt ovat nykyään jo suurin syy pitkiin sairauspoissaoloihin Suomessa. Ne ovat myös ohittaneet tuki- ja liikuntaelinsairaudet yleisimpänä työkyvyttömyyseläkkeiden syynä. Yli puolet työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään jo mielenterveyden sairauksien perusteella. Tämä kertoo, että jotain on pahasti vialla yhteiskunnassamme ja työelämässämme, kun ihmiset eivät jaksa töissä.
Työajan lyhentäminen on nyt noussut julkiseen keskusteluun ja toivottavasti keskustelu jatkuu, vaikka Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja kokoomus sen jo tyrmäsivät. Juuri nyt on oikea aika puhua työajan lyhentämisestä, sillä se on keino jakaa työtä tasaisemmin. Työaikaa lyhentämällä työtä ja toimeentuloa riittää nykyistä useammalle ihmiselle ja työssä olevien jaksaminen parantuu, kun vapaa-ajan määrä lisääntyy ja työstä ehtii palautua paremmin. Palautunut työntekijä on tuottavampi työntekijä.
Ammattiliittojen vaatima työajan lyhentäminen voi tuntua epärealistiselta ajatukselta ajassamme, jossa tehokkuus, kilpailukyky ja tulos ratkaisevat. Aikoinaan kahdeksan tunnin työpäivä ja viiden päivän työviikko olivat myös radikaaleja vaatimuksia, mutta nyt ne ovat normi. Teknologia, automaatio ja tekoäly parantavat työn tuottavuutta ja vähentävät työvoiman tarvetta, joten on perusteltua lyhentää työaikaa työntekijöiden ansiotasoa alentamatta.
Työajan lyhentämisen kokeilua vaaditaan myös SEL:n hallitusohjelmatavoitteissa. Viikkotyöaikaa voitaisiin lyhentää nelipäiväisellä työviikolla ja vuosityöaikaa esimerkiksi siirtymällä viisipäiväiseen lomalaskentaan, jolloin lauantait eivät enää kuluttaisi vuosilomapäiviä. Olennaista on, että työaikaa lyhennetään työntekijöiden ansiotasoa alentamatta. Työajan lyhentäminen olisi investointi ihmisiin, työhyvinvointiin ja tulevaisuuden työelämään.
Teksti on Elintakeen 5/2026 pääkirjoitus.