Kilpailukykysopimus, yhteiskuntasopimus, pakkolait. Nämä kaikki voi termeinä niputtaa yhteen. Kaikki näistä heikentävät työntekijän asemaa työpaikalla.

Jos ”kilpailukyvyn” nimissä heikennetään työehtoja, lisätään työaikaa ja mahdollistetaan käytännössä lisääntyvä sanelu työpaikalla, on kyse taka-askelista suomalaisessa työelämässä.

Yksi suurista bluffeista on vuosityöajan pidentäminen. Se lisää suoraan työttömyyttä, kun työaika jaetaan pienemmän joukon kesken. Aiemmin ay-liikkeen vaatimus on ollut työajan lyhentäminen, jolla on pyritty työn jakamiseen laajemman joukon kesken.

Työajan pidennys myös lisää fyysisesti raskailla aloilla työn kuormittavuutta ja näin ennemminkin lyhentää kuin pidentää työuria.

Suomen kansainvälinen kilpailukyky kestää Elinkeinoelämän keskusliiton väitteistä huolimatta vertailun. Myös kotimaisen työn tuottavuus kestää vertailun. Suomalaiset pörssiyhtiöt jakavat tänä vuonna ennätysosingot, eli jaettavaa on syntynyt. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ei kestä korkean tuottavuuden hyötyjen valuttamista yhä harvempiin taskuihin.

Viime viikot ovat olleet kapinaviikkoja maan hallituksen toimia vastaan. Mielenosoituksia on järjestetty opiskelijoiden toimesta, traktoreilla on ajettu senaatintorille maataloustuotannon elinehtojen puolesta ja hallituksen leikkauspolitiikalle on vaadittu loppua.

Tällaista arvosteluviikkoa tuskin mikään Suomen hallitus on saanut vuosikymmeniin osakseen. Maatalouden elinehdot ja hallituksen leikkaukset kohdistuvat suoraan meidän jäseniimme, siksi SEL on liittona antanut tukensa mielenosoittajille.

Ammattiliiton on pyrittävä vaikuttamaan kaikin tavoin jäsentensä asioiden puolesta. Työehtoihin voidaan vaikuttaa eniten työehtosopimusneuvotteluissa, mutta tärkeää on vaikuttaa myös yhteiskunnallisesti.

Tämän blogin otsikko on suora lainaus yhdestä SEL:n mielenilmauskyltistä Helsingin Rautatientorilta 18.9.2015, jolloin koko ay-liike herätteli jäseniä toimimaan hallituksen kyykytyspyrkimyksiä vastaan. Tähän toimintaan ay-liikkeen täytyy olla valmis jatkossakin, niin paljon maan hallitus on onnistunut luomaan epävarmuustekijöitä heikomman osapuolen turvasta niin työelämässä kuin koko yhteiskunnassakin.