Puutteet perehdytyksessä ja työnopastuksessa altistavat työtapaturmille.

Työhön perehdyttäminen ja työnopastus ovat työnantajan lakisääteisiä velvoitteita. Hyvin usein niiden toteutuksessa on kuitenkin puutteita.

Perehdyttämisessä työntekijälle annetaan perusvalmiudet työskennellä työpaikalla oikealla ja turvallisella tavalla. Työntekijälle esitellään työpaikka ja työyhteisö, sen toimintatavat ja pelisäännöt.

Työnopastuksessa varmistetaan, että työntekijä hallitsee omat työtehtävänsä, käytettävät koneet ja työvälineet ja osaa toimia myös häiriö- ja poikkeustilanteissa.

Perehdytyksen ja työnopastuksen on oltava suunnitelmallista ja järjestelmällistä toimintaa, jossa on selkeät ja yhteneväiset käytännöt. Tärkeää on samalla huomioida työtehtävä- ja työntekijäkohtaiset tarpeet ja haasteet.

– Kun virheitä ja puutteita perehdytyksessä tulee esiin, ne saattavat maksaa älyttömästi. Ja siinä saattaa jollakulla mennä henki. Työtapaturmien yhtenä keskeisenä syynä on usein perehdytyksen ja työnopastuksen puutteellisuus, tähdentää SAK:n päälakimiehenä aiemmin pitkään työskennellyt varatuomari Timo Koskinen.

Riskit on tunnistettava

Laadukkaan työnopastuksen perustana on työhön liittyvien turvallisuusriskien tunnistaminen.

– Vaarojen poistaminen ja työnopastus eivät voi mitenkään toimia, jos ette työpaikalla edes tiedä työtehtävien vaaroja ja uhkia, Timo Koskinen korostaa.

Vaarojen ja uhkien tunnistaminen, poistaminen ja vähentäminen on jatkuva prosessi, johon kuuluu olennaisesti myös seuranta. Toiminnassa tulee olla mukana kaikki työpaikan työsuojeluasiantuntijat: työsuojelupäällikkö, työsuojeluvaltuutetut, työsuojelutoimikunta sekä työpaikan johto. Työnantaja voi hankkia asiantuntija-apua työterveyshuollosta.

Kun uusi työntekijä tulee taloon, työnantajalla on oltava jo valmiina suunnitelma, miten hänen perehdyttämisensä hoidetaan. Perehdyttämiseen on oltava riittävästi aikaa ja resursseja. On päätettävä, ketkä osallistuvat perehdyttämiseen ja varmistettava, että perehdytysmateriaalit ovat ajan tasalla. Työyhteisöä on tiedotettava ajoissa uuden työntekijän saapumisesta.

Perehdyttämisen tarkistuslistat ovat hyvä apuväline. Olennaista on, että lomake täytetään oikein ja paikkansapitävästi. Koskinen korostaa, että listaan ei pidä laittaa ruksia sellaisen asian kohdalle, joka ei ole vielä tullut työntekijälle selväksi.

– Lomakkeiden automaattitäytössä ei ole mitään järkeä. Uutta työntekijää pitää kannustaa kertomaan, jos hän ei ole ymmärtänyt jotakin asiaa. Sen kertominen on vain positiivista.

Yksi kompastuskivi ovat työhön liittyvät ammattitermit, joista on tullut vanhemmille työntekijöille itsestäänselviä.

– Juuri alalle tullut ei välttämättä ymmärrä niitä eikä kehtaa niitä kysyä, Koskinen muistuttaa.

Kielimuuri ei saa olla este

Olennainen osa perehdytystä ja työnopastusta ovat terveys- ja turvallisuusnäkökohdat. Työntekijää on opastettava turvallisiin ja ergonomisiin työtapoihin ja kerrottava keinoista työkyvyn ylläpitämiseksi.
Erityistä huomiota vaatii vieraskielisten työntekijöiden perehdyttäminen.

– Työnantajan vastuulla on, että hekin ymmärtävät ja sisäistävät kaikki työsuojeluun liittyvät asiat. Jos kielimuuri vallitsee, työnantajan on viime kädessä haettava työpaikalle vaikka tulkki, jotta työntekijä pääsee perille ohjeistuksista, Timo Koskinen toteaa.

Monella työpaikalla työskentelee myös toisten työnantajien palveluksessa olevia työntekijöitä sekä itsenäisiä yrittäjiä ja ammatinharjoittajia. Lisäksi on osa- ja määräaikaisia työntekijöitä ja tuuraajia. Kaikkia heitäkin on perehdytettävä, vaikka he olisivat työpaikalla vain lyhyen ajan.

Uusi työntekijä saa usein aluksi suuren määrän tietoa ja aineistoa, eikä hän välttämättä pysty omaksumaan kaikkea heti.

– Työnantajan tehtävä on selvittää jälkeenpäin, ymmärrettiinkö kaikki. Pitää kysyä, seurata työnteon suorittamista ja kysyä ehkä kollegalta, ymmärtääkö uusi työntekijä nyt kaiken, Koskinen neuvoo.

Perehdyttämistä ja työnopastusta on jatkettava työnteon ohessa. Uutta työntekijää tulisi myös rohkaista kertomaan kehittämisideoitaan ja tuomaan esille havaitsemiaan epäkohtia. Palautteen antaminen työntekijälle unohtuu Koskisen mukaan usein.

– Palautetta on annettava myös tilanteissa, joissa työntekijä toimii hyvin ja oikein, ei vain silloin kun asiat menevät pieleen. Positiivinen kannustaminen ja oppiminen on tärkeää.

Perehdytys vaatii päivitystä

Perehdyttäminen ja työnopastus ovat jatkuvia prosesseja: ne koskevat kokeneitakin työntekijöitä.

– Urautuminen ja työmenetelmien kehittyminen saattavat vähitellen huomaamatta johtaa siihen, että työntekijän osaaminen ei olekaan vaaditulla tasolla. Osaamista tulee päivittää, Timo Koskinen toteaa.

Perehdytystä tarvitaan erityisesti työtehtävien ja olosuhteiden muuttuessa ja uusia laitteita hankittaessa.

– Perehdytystä tulee päivittää myös, jos havaitaan virheitä tai puutteita tai sattuu läheltä piti -tilanteita tai tapaturmia, Koskinen jatkaa.

Työntekijäkin on velvollinen osaltaan huolehtimaan työturvallisuudesta. Hänen on muun muassa käytettävä asianmukaisia suojalaitteita.

– Työntekijöiden puolella on jonkin verran välinpitämättömyyttä niiden käytöstä, Koskinen sanoo.

Työnantajan on puolestaan huolehdittava opastuksesta suojalaitteiden käyttöön ja huomautettava ja muistutettava, jos niitä ei käytetä. Viime kädessä niistä kieltäytyminen voi johtaa jopa irtisanomiseen.

Laiminlyönti ei kannata

Jos työpaikalla sattuu tapaturma, usein löydetään puutteita perehdytyksestä. Tavallista on, että työnantaja on delegoinut perehdytyksen työntekijöiden lähiesihenkilöille. He eivät ole hoitaneet sitä asianmukaisesti, tarvittavia dokumentteja ei ole eikä työnantaja ole riittävästi valvonut asiaa.

– Maksimirangaistus tällaisista asioista työnantajalle on yksi vuosi vankeutta. Käytännössä kyse on yleensä sakkorangaistuksesta, Timo Koskinen kertoo.

Toisinaan paljastuu, että työnantaja on unohtanut kunnollisen perehdytyksen kaikkien uusien työntekijöiden osalta.

– Jos toiminta on tällaista ja joku loukkaantuu työtapaturmassa, yritykselle voidaan määrätä yhteisösakko perehdytysasioiden huonosta hoidosta, enimmillään 800 000 euroa, Koskinen toteaa.

Jos tapaturmia ja loukkaantumisia sattuu työpaikalla useasti, työhyvinvointi ja henkilöstön luottamus työnantajaa kohtaan usein heikentyvät. Yrityksen mainekin kärsii ja uusien työntekijöiden rekrytointi voi hankaloitua. Tapaturmatiheys nostaa myös vakuutusmaksuja tietyissä vakuutustyypeissä.

Työnantajalla on siis vahvat taloudelliset intressit panostaa perehdytykseen, työnopastukseen ja työturvallisuuteen. Työntekijöiden luottamushenkilöiden on tärkeää seurata perehdytyksen toimivuutta ja ottaa havaitsemansa puutteet esille työnantajan kanssa.

Teksti: Elias Krohn

Arkistokuva, ei liity juttuun. Kuva: Minttu Sillanpää

Perehdyksen vaiheita

• Etukäteissuunnittelu
• Perehdytysmateriaalien ajantasaisuuden varmistaminen
• Työpaikan toiminnan ja tavoitteiden esittely työntekijälle
• Työsuhdeasioiden ja työpaikan käytäntöjen läpikäynti
• Opastaminen terveelliseen ja turvalliseen työntekoon
• Yksityiskohtainen perehdyttäminen työtehtäviin
• Perehdytyksen jatko työnteon ohessa
• Oppimisen varmistaminen
• Palautteen anto ja rohkaiseminen
• Perehdytyksen arviointi yhdessä työntekijän kanssa
• Perehdytysprosessin kehittäminen palautteen pohjalta
• Lisäperehdytys aina tarvittaessa, esimerkiksi muutosten yhteydessä

Lähteet: SAK ja Työterveyslaitos