Kevytyrittäjyys voi sopia joihinkin elämäntilanteisiin ja työsuorituksiin. Yrittäjältä kuitenkin puuttuvat monet työntekijän oikeudet ja edut. Työn suorittajan kannattaakin olla tarkkana siinä, milloin kyse on todellisesta yrittäjyydestä ja milloin kuuluisi solmia työsopimus.

Työsuhteen ja yrittäjyyden välimuodot ovat lisääntyneet Suomessa voimakkaasti. Niin sanotut kevytyrittäjät laskuttavat työsuorituksistaan asiakasta ulkopuolisen firman, yleensä jonkin laskutuspalveluyrityksen kautta. Laskutuspalvelu hoitaa yrittäjän hallinnolliset velvoitteet ja ottaa välistä pienen provision.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2022 kevytyrittäjiä oli Suomessa yli 60 000, ja vuodesta 2019 määrä kasvoi yli 60 prosentilla. Nämä henkilöt olivat saaneet palkkaa tai työkorvausta laskutuspalvelun kautta vähintään kerran vuoden aikana. Laskutuspalveluihin rekisteröityneitä on yli 200 000, joista suurin osa ei kuitenkaan ole aktiivisia kevytyrittäjiä.

Kevytyrittäjyys soveltuu etenkin satunnaisiin työsuorituksiin ja keikkaluontoisiin töihin.

– Lainsäädäntö ei tunne kevytyrittäjyyttä erillisenä kategoriana. Se on vain yrittämisen muoto, joka on byrokratialtaan muuta yrittäjyyttä kevyempää, määrittelee lakimies Aki Eriksson Lounais-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueelta.

Yrittäjänä vai työsuhteessa?

Kaikissa tapauksissa ei ole selvää, onko kyse oikeasti yrittäjyydestä vai sittenkin työsuhteesta. Asiasta on taitettu peistä erityisesti niin sanotun alustatalouden piirissä. Tunnetuin esimerkki ovat ruokalähetit. Etelä-Suomen aluehallintovirasto katsoi vuonna 2021, että Woltin lähetteihin tulisi soveltaa työaikalakia. Tämän vuoden helmikuussa Hämeenlinnan hallinto-oikeus puolestaan linjasi, että lähetit olisivat itsenäisiä yrittäjiä. Aluehallintovirasto on hakenut Korkeimmalta hallinto-oikeudelta valituslupaa päätökseen.

Lähetit, kuten monet muutkin alustatalouden työntekijät, voivat toimia joko normaaleina yrittäjinä tai kevytyrittäjinä.

Yrittäjän tai kevytyrittäjän etuna on työn itsenäisyys, mutta häneltä puuttuvat monet palkansaajan oikeudet, kuten palkalliset vuosilomat ja sairauslomat, ylityökorvaukset, työterveyshuolto sekä työnantajan kustantamat tapaturma- ja eläkevakuutukset. Koska yrittäjä joutuu kustantamaan näitä kuluja itse, ne tulisi huomioida työstä maksettavassa korvauksessa. Yrittäjältä puuttuu myös työsuhdeturva, esimerkiksi irtisanomisaika.

Työnantaja saattaakin hakea oikeudetonta etua teettämällä toimeksiantoina sellaista työtä, josta kuuluisi solmia työsuhde.

– Hälytyskellojen pitäisi alkaa soida, jos olet työsuhteessa ja työnantaja ehdottaa, että alkaisitkin tehdä samaa työtä kevytyrittäjänä. Silloin kannattaa miettiä, onko kyse oikeasti yrittäjyydestä, Aki Eriksson neuvoo.

Selvittelyä vaatii myös tilanne, jossa samalla työpaikalla osa tekee työtä työsuhteessa ja osa aivan samaa työtä yrittäjinä.

Työsuhteen tunnusmerkkejä arvioitava

Työsopimuslaissa on määritelty työsuhteen tunnusmerkit. Työsuhteesta on kyse silloin, kun työtä tehdään sopimuksen perusteella, henkilökohtaisesti, toisen lukuun, vastiketta vastaan sekä johdon ja valvonnan alaisena. Jos kaikki nämä tunnusmerkit täyttyvät, kyse on työsuhteesta. Läheskään aina asia ei ole yksiselitteinen.

Sopimuksen olemassaolosta ei yleensä ole epäselvyyttä. Aki Eriksson toteaa, että sopimus voi olla myös suullinen tai sanaton. Sillä ei myöskään ole merkitystä, onko sopimus nimetty työsopimukseksi vai joksikin muuksi.

Työn tekemisen henkilökohtaisuus merkitsee sitä, että työntekijä ei voi siirtää sovittua tehtävää jonkun toisen tehtäväksi.

– Kun sopimuskumppanina on luonnollinen henkilö, joka sitoutuu tekemään työn, asia on yleensä selvä. Y-tunnuksen hankkiminen toiminnalle ei vaikuta asiaan, Eriksson toteaa.

Työ voi olla henkilökohtaista siinäkin tapauksessa, että sopimus tehtäisiin oikeushenkilön, kuten osakeyhtiön kanssa.

– Silloinkin voidaan olosuhteista havaita, että työ on tosiasiassa tarkoitettu esimerkiksi yhden miehen osakeyhtiön ainoan omistajan tehtäväksi.

Toisaalta työsuhteessa olevalla työntekijälläkin voi olla mahdollisuus sopia avustajan tai sijaisen käytöstä työssä. Työneuvosto on linjannut, että tällainen ei vaikuta henkilökohtaisesti-edellytyksen täyttymiseen.

Johto ja valvonta hankalin kriteeri

Työn tekeminen työnantajan lukuun merkitsee sitä, että työnantaja saa työsuorituksesta tulevan hyödyn. Hyödyllä ei tässä tarkoiteta työntekijän saamaa rahallista vastiketta.

– Jos rakennat toiselle aitaa, teet sitä toisen lukuun. Jos rakennat itsellesi, teet omaan lukuun, Aki Eriksson havainnollistaa.

Asiaa voidaan joutua pohtimaan esimerkiksi taloyhtiössä, jossa työntekijä on osakkaana. Myös osakeyhtiön osaomistajan työskentely osakeyhtiön lukuun voi muodostua haastavaksi arvioitavaksi – erityisesti silloin, jos työntekijä saa palkkionsa yhtiön tulokseen liittyvänä palautuksena, kuten osinkoina.

Vastiketta vastaan työskentelyn kriteeri yleensä täyttyy. Vastikkeella tulee olla taloudellista arvoa, mutta se voi olla muutakin kuin rahaa, kuten tavara, asunto tai mahdollisuus rahan ansaitsemiseen.

Kriteereistä hankalin on monesti johdon ja valvonnan alaisuus.

– Työsuhteisessakaan työssä työnantaja ei aina tosiasiassa valvo työtä, mutta kyse on mahdollisuudesta johtaa ja valvoa: vaikuttaa työnteon tapaan, aikaan ja paikkaan, Eriksson selvittää.

Työnantajan ei itse tarvitse aina johtaa työtä, vaan esimerkiksi sähkö- tai putkiasentajan työskennellessä asiakkaan kotona asiakas voi johtaa sitä. Valvonta voi tapahtua myös asiakaspalautteiden kautta. Pelkkä mahdollisuuskin kerätä asiakaspalautteita riittää.

Kielto työskennellä muille työnantajille tai harjoittaa kilpailevaa toimintaa voi olla yksi merkki työnantajan johtamisesta ja valvonnasta. Työsuhteisessakaan työssä tätä ei kuitenkaan aina kielletä.

Kevytyrittäjyys ei sovi joka paikkaan

Tulkinnanvaraisissa tilanteissa työsuhteen olemassaolo arvioidaan oikeusistuimissa niin sanotun kokonaisharkinnan kautta. Tätä koskeva lisäys tuli työsopimuslakiin viime vuonna.

– Sitä sovelletaan tilanteissa, joissa kaikki työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, mutta on jokin horjuttava tekijä, joka kuitenkin puoltaisi yrittäjyyttä, Aki Eriksson toteaa.

Kokonaisharkinnassa voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, miten laajasti työn suorittaja markkinoi omia palveluksiaan tai arvioida työn suorittajan omien työvälineiden merkitystä. Oma pora, viulu tai kannettava tietokone ei vielä todista yrittäjyydestä. Työsopimuslain mukaan työntekijä voi korvausta vastaan käyttää omia työkalujaan.

– Toisaalta yrittäjyyttä voi puoltaa se, että on hankittu esimerkiksi hyvin kallis maansiirtokone, Eriksson puntaroi.

Viranomaisvalvonnassa tulee Aki Erikssonin mukaan usein esille kevytyrittäjyyttä ja muuta itsensä työllistämistä, josta tarkastuksen jälkeen havaitaan, että kyse on tosiasiassa työsuhteesta.

– Esimerkiksi asiakaspalvelutehtävissä kaupoissa ja kahviloissa työsuhteen tunnusmerkit ovat vahvoja, vaikka toimintaa onkin pyöritetty kevytyrittäjyyden kautta.

Myös elintarviketeollisuuden perustöihin kevytyrittäjyys sopii huonosti.

Osapuolet eivät voi vapaasti sopia, että kyse olisi yrittäjyydestä, mikäli työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, Eriksson korostaa.

Oikeussuhteen naamioiminen muuksi kuin työsuhteeksi voi liittyä jopa työperäiseen hyväksikäyttöön. Sen uhreina ovat yleensä maahanmuuttajat, jotka eivät tunne suomalaisia toimintatapoja ja työlainsäädäntöä eivätkä ehkä osaa suomen kieltä.

– On tärkeää saada maahanmuuttajien kielillä viesti perille siitä, miten suomalaisessa työelämässä työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tapahtuu. Tyosuojelu.fi-sivustolla on ohje asiasta kymmenellä eri kielellä, Eriksson kertoo.

Turvallisuus yhteisellä työpaikalla

Kevytyrittäjiä ja muita itsensä työllistäjiä työskentelee myös niin sanotuilla yhteisillä työpaikoilla. Tällaisilla työpaikoilla yksi työnantaja käyttää pääasiallista määräysvaltaa, mutta niillä toimii myös muiden yritysten työntekijöitä tai itsenäisiä työnsuorittajia. Tällöin eri toimijoiden on tehtävä yhteistyötä työturvallisuuden varmistamiseksi.

– Myös itsenäisten työnsuorittajien, kuten kevytyrittäjien, on osallistuttava yhteistoimintaan, tähdentää tarkastaja Mikko Järvenreuna Lounais-Suomen aluehallintovirastosta.

Pääasiallista määräysvaltaa käyttävä työnantaja määrittelee turvallisuuteen liittyvät raamit. Yhteistoiminnan muodot vaihtelevat työpaikan luonteen ja laajuuden mukaan.

– Rakennustyömaa, jolla on sen käynnissäolon aikana satoja yrittäjiä, vaatii aivan erilaiset rakenteet kuin työpaikka, jolla käy vaikkapa putkiasentaja tekemässä lyhyen urakan, Järvenreuna vertaa.

Itsenäisen työnsuorittajan on tunnettava ja arvioitava työnsä vaaratekijät ja osattava kertoa, millaisia vaaroja hänen työstään voi aiheutua muulle työympäristölle ja työntekijöille. Vaaroja on ehkäistävä ja poistettava tarpeellisin toimenpitein, kuten suojavarustein ja alueita rajaamalla.

– On myös seurattava, että toimenpiteet ovat vaikuttavia, Järvenreuna muistuttaa.

Kevytyrittäjällä on oma vastuunsa työturvallisuudesta myös silloin, jos hän esimerkiksi toimittaa työpaikalle työkoneen, osallistuu työympäristön suunnitteluun tai käy tarkastamassa koneita.

>> Katso työsuojeluhallinnon Kevytyrittäjä, työntekijä vai jotain muuta? -verkkoseminaarin tallenne

Kevytyrittäjyys ei toimi elintarvikealan töissä

– SEL:n ja ETL:n välisten työehtosopimusten piiriin kuuluvat elintarvikealan työpaikoilla tehtävät työt eivät lähtökohtaisesti ole töitä, joita voisi tehdä kevytyrittäjänä. Töiden luonne on sellainen, että työt pitää teettää ja tehdä työsuhteessa, SEL:n sopimuspäällikkö Erkki Rantamaa sanoo.


Teksti: Elias Krohn, kuva: Hanna Hirvonen. Kuva ei liity juttuun.