Leipuri-kondiittori Katriina Ahonen juhli vappua nyt ensimmäistä kertaa valkolakki päässä.

Mikä minua kiinnostaisi tulevaisuuden ammattina? Millaisissa opinnoissa voisin menestyä peruskoulun jälkeen?

Näitä kysymyksiä Katriina Ahonen, 24, joutui tosissaan pohtimaan vuonna 2017 Rovaniemellä, ysiluokan päättyessä.

– Lopulta pidin itselleni mahdollisena vain yhtä ratkaisua: ryhtyä opiskelemaan elintarvikealan perustutkintoa ja valmistua leipuri-kondiittoriksi. Pidin leipomisesta, joten arvelin motivaation riittävän palkkatyöhönkin.

Kyllä opiskelu Redussa omannäköiseltä tuntuikin.

– Nautin käsillä tekemisestä ja käytännön kautta oppimisesta, eikä harjoittelupaikkojen saantikaan tuottanut ongelmaa.

Niistä jäivät mieleen perinteikäs rovaniemeläinen perheyritys, Kotileipomo Antinkaapo Oy, sekä huomattavasti suurempi paikallinen toimija, Lapin Leipomo Oy, josta avautui myös pitempiaikainen pesti.

– Koronapandemian puhjettua en suinkaan ollut ainoa, jolta työt loppuivat. Ikävä uutinen kerrottiin fiksusti. Ymmärsin, että olisin saanut jatkaa, jos Suomi olisi sillä hetkellä ollut toisessa jamassa, normaalitilassa.

Harvinaiseen kansanopistolukioon

Koronan jyllätessä Katriina Ahoselle ei löytynyt uutta työtä elintarvikealalta.

Vaihtelua toi muutto äidin kanssa Rovaniemeltä Tampereelle ja sitä myötä tutustuminen uuteen kaupunkiin.

Koska työmarkkinat olivat totaalisesti jumissa, opiskelu alkoi taas kiinnostaa Katriinaa.

– Sain perhepiiristä vinkin hakea kansanopistolukioon, joita Suomessa on kaikkiaan vain viisi.

Kansanopistolukioissa noudatetaan aikuislukion oppimäärää, joten niissä ylioppilastutkinnon saa kokoon 88 opintopisteellä, kun nuorille tarkoitetun lukion oppimäärä on vähintään 150 opintopistettä.

Vetovoimatekijä Katriinalle oli myös se, että kansanopistolukiossa voi maksutta asua opiskelupäivien ajan sekä nauttia ilmaiset aamiaiset, lounaat ja päivälliset.

– Houkuttelevinta oli kansanopiston kodinomaisuus, pienet ryhmäkoot sekä se, että siellä opettajilla ja muulla henkilökunnalla olisi aikaa antaa tukea opiskeluihin.

Uudestaan työelämään

Niin Katriina jätti hetkeksi taakseen elintarvikealan ja asettui vuoden 2021 syksyllä Karkun evankelisen opiston lukioon Sastamalaan.

– Osallistuin usein tuntien jälkeen ohjattuun, vapaaehtoiseen läksyparkkiin. Kyselin tunneilla aktiivisesti ja pyysin muutoinkin apua opettajilta, jos koin sitä tarvitsevani.

Asuntolaelämäkin sujui mutkattomasti.

– Opiskelurauhan löytämisessä ei ollut ongelmaa. Ja iltaisin oli aina seuraa ja tekemistä. Välillä pelattiin opiston pihassa korista, välillä lämmitettiin rantasaunaa ja uitiin.

– Sain hyviä ystäviä, elinikäisiä.

Kun Katriina oli saanut aikuislukion oppimäärän suoritetuksi, keväällä 2024 hänellä oli enää jäljellä ylioppilaskirjoituksia. Osan niistä hän jätti syksyksi.

– Kun kalenteri vapautui oppitunneista, ryhdyin hakemaan jälleen töitä elintarvikealalta, jonka koin itselleni yhä mieluisaksi.

Katriina ryhtyi selaamaan kotikaupungistaan, Tampereelta, potentiaalisten työpaikkojen verkkosivuja. Huomio kiinnittyi Jussinhannan Leipä Oy:hyn, joka olisi kodista hyvien kulkuyhteyksien päässä.

– Vaikutti siltä, että siellä pääsisi tekemään monipuolisesti erilaisia töitä, mitä pidin itselleni ensisijaisena kriteerinä.

Katriina lähetti yritykseen sähköpostia, sai kutsun haastatteluun ja tuli rekrytoiduksi kesätyöntekijäksi huhtikuusta 2024 alkaen.

Työrupeama venyi lopulta yhdeksän kuukauden mittaiseksi.

– Sain juuri sitä, mitä odotin ja tarvitsin – monipuolisesti kokemusta erilaisista tehtävistä. Pidin tarpeellisena myös pakkaamisen oppimista. Erityisen hyvältä tuntui se, että nuoreen työntekijään luotettiin antamalla vastuuta.

Tietoisuus omasta ammattitaidosta kypsyi.

– Nyt pidän erityisinä vahvuuksinani visuaalista silmää ja kauniita pursotuksia.

Uusi työ upeassa miljöössä

Katriina valmistui ylioppilaaksi joulukuussa 2024 ja juhli saavutustaan lähimpien kanssa iloisen ylpeästi.

Valkolakin hän pisti riemulla päähänsä myös vappuna.

Nyt kahden tutkinnon nainen työskentelee Sastamalassa tyylikkäästi entisöidyssä, kansallisromanttisessa Tyrvään Pappilassa, jota ympäröi sadan nimetyn kasvin puutarha ja veistospuisto.

– Saan tehdä koulutukseni ja kokemukseni mukaista työtä, valmistaa laatutuotteita leipurina ja kondiittorina.

Menneitten vuosien käänteet ovat opettaneet sen, että aloitteellisuus ja aktiivisuus työnhaussa kantavat hedelmää ja sen, että omia rajoja kannattaa koetella.


Teksti ja kuva: Erja Taura-Jokinen

Ammatillinen perustutkinto ja ylioppilastutkinto ovat molemmat toisen asteen tutkintoja, jotka antavat yleisen jatko-opintokelpoisuuden korkeakouluihin. Ylioppilastutkintoja suoritetaan vuosittain noin 35 000 ja ammatillisia tutkintoja noin puolet enemmän. Kaksoistutkinnon suorittaa alle 2 000 ihmistä vuodessa.