Työsuojeluvaltuutettu Markus Lahti on nähnyt, että parannuksia saa aikaan, kun ottaa aloitteen omiin käsiin.

– Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä. Tehtävät ovat monipuolisia, ja kun asioihin vielä pystyy vaikuttamaan, niin se on tässä parasta. Työnantajakin on aidosti sitoutunut työsuojeluun, kertoo neljä vuotta Sinebrychoffin työntekijöiden työsuojeluvaltuutettuna toiminut Markus Lahti.

Keravalla sijaitseva Sinebrychoffin eli puhekielessä Koffin tehdas on massiivinen laitos, jossa valmistetaan juotavaa oluista limuihin. Lahden tyypillinen työpäivä alkaa turvallisuushavaintojen läpikäymisellä; niitä tulee päivittäin 20–50.

– Poimin ne, jotka vaativat jatkotoimia, ja otan ne esiin tuotannon johdon palaverissa myöhemmin aamupäivällä.

Aamukahvin jälkeen hän lähtee kohti tarvikevarastoa.

– Matkalla käyn moikkaamassa eri osastojen työntekijöitä ja kyselen, miten menee.

Tarvikevaraston hallinnointi on iso osa työsuojeluvaltuutetun työtä.

– Minä tilaan kaikki henkilönsuojaimet. Seuraan niiden laadun kehitystä ja hintoja ja lähetän tarjouspyyntöjä, Lahti selvittää.

Varusteita hankittaessa on tunnettava työsuojelulainsäädäntö. Koff asettaa monille suojavälineille paljon kovemmat minimivaatimukset kuin laki.

– Esimerkiksi turvakengissä vaaditaan S3-suojausluokitus, eli pitää olla umpinaiset kengät.

Käyttömukavuudestakaan ei haluta tinkiä. Lahti kuuntelee herkällä korvalla työntekijöiden palautetta varusteista.

– Viiltosuojahanskat olivat ennen vähän sellaiset koppurat. Päätin, että ne vaihdetaan. Jos hanskat ovat epämukavat käyttää, ne menevät helposti taskuun, eikä niistä siellä ole hyötyä.

Yksi viime vuosien muutos on valinnanvaran kasvu: jokaiselle työntekijälle pyritään löytämään juuri hänelle sopivat varusteet, ja muun muassa kuulosuojaimet voidaan valaa henkilökohtaisesti.

– Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että kamat ovat vähän sinne päin. Kun löytyy sellaiset, joista työntekijä tykkää, tulee tosi hyvä fiilis.

12 tunnin työpäivät, neljän päivän viikonloput

Markus Lahti, 55, on ollut Koffilla töissä kaksi kolmasosaa elämästään. Hän tuli vuonna 1989 suoraan ammattikoulusta ja ehti olla muutaman vuoden Helsingin Hietalahden panimossa, kunnes tuotanto siirtyi Keravalle.

– Ylipäätään meillä on pitkät työurat. Ihmiset ovat tyytyväisiä eivätkä halua pois. Aina ei ole ollut näin, vaan työntekijöiden on pitänyt taistella asioiden eteen. Tässä on ollut erittäin tärkeää meidän korkea järjestäytymisprosentti. Ja tietysti jotain ongelmia on aina, esimerkiksi korvaavaa työtä on yritetty käyttää väärin.

Työsuojelussa hän on ollut mukana vuosituhannen vaihteesta asti eri rooleissa, kuten panimo-osaston työsuojeluasiamiehenä ja varatyösuojeluvaltuutettuna.

– Yli 20 vuoden aikana on työsuojelusta jäänyt aika paljon korvien väliin.

Nyt Lahden toinen kausi Koffin kaikkien 250 työntekijän työsuojeluvaltuutettuna on lopuillaan. Hän on valmis jatkamaan tehtävässä, mikäli porukka niin päättää.

Koffilla tehdään 12-tuntista vuoroa, jota tekee noin 80 prosenttia työntekijöistä. Vastapainona työviikko on kolmipäiväinen – maanantaista keskiviikkoon tai torstaista lauantaihin.

– Tämä alkoi viisi vuotta sitten vapaaehtoisena kokeiluna, ja moni työntekijä epäili sitä hyvinkin vahvasti. Mutta nyt juuri kukaan ei haluaisi palata kahdeksan tunnin päivään.

Eikö pitkien vuorojen lopussa keskittyminen herpaannu ja työturvallisuus kärsi?

Lahti vakuuttaa, että tällaista ei ole ilmennyt.

– Useimmat työntekijät ovat niin rutinoituneita omiin tehtäviinsä. Onhan se raskasta, mutta neljän päivän viikonlopun aikana ehtii palautua.

Opiskelua työn tueksi

Taannoin Markus Lahti suoritti työn ohessa turvallisuusalan perustutkinnon. Opinnoista on jo ollut käytännön hyötyä, kun tehtaan kameravalvontajärjestelmää laajennettiin. Tietosuojaa koskeva Euroopan unionin GDPR-asetus säätelee kameroiden tuottaman datan käyttöä.

– Kyse on siitä, mihin kameroita voi laittaa, kuinka kauan kuvia säilytetään, kuka niitä saa katsoa ja niin edelleen. Työnantajan puolella tuntui olevan epäselvää, mitä kaikkea täytyy tehdä, että tietosuojasäädösten vaatimukset täytetään.

Tutkintoon kuului myös muun muassa palo- ja kemikaaliturvallisuuteen sekä työntekijöiden psykososiaaliseen kuormitukseen liittyviä asioita.

– Haluan kehittyä työsuojeluasioissa koko ajan, siksi lähdin tekemään tutkintoa.

Siviilissäkin Lahti pyrkii pitämään itsensä iskussa. Hän huomasi viitisen vuotta sitten olevansa kuntokuurin tarpeessa. Ratkaisuna oli jättää auto aamulla kotiin ja kävellä työmatkat.

– Yleensä matka töihin kestää reilun tunnin, mittaa tulee 5–8 kilometriä. Suorin reitti olisi neljä kilometriä, mutta sitä kävelen vain harvoin. Töiden jälkeen menen kotiin pitempää reittiä, 10–15 kilometriä. Kuuntelen paljon äänikirjoja, eniten tietokirjoja, ja joitain podcasteja. Joskus musiikkiakin. Prosessoin päässäni myös työasioita.

Enimmillään kilometrejä kertyy yli 500 kuukaudessa. Työssäkin askeleita tulee, sillä tehtävät kuljettavat työsuojeluvaltuutettua ympäri tehdasta, ja Koffin käytävät ovat jopa 300 metriä pitkiä.

Teksti ja kuvat: Mikko Nikula