Filippiiniläiset elintarvikealan työntekijät ja kalastajat sinnittelevät epävarmoissa työsuhteissa pienillä palkoilla samalla kun luonnonvoimat runtelevat heidän kotejaan ja poliitikot kahmivat yhteisiä varoja.

Tangken kalastajakylän rantahietikko on lohduton näky marraskuisena päivänä. Taifuuni Tino pyyhkäisi kolme yötä sitten Cebu Cityn ylitse aiheuttaen yli 200 ihmisen kuoleman ja mittavat aineelliset vahingot. Tangke säästyi pahimmalta, mutta taifuunissa tuhoutuneiden rakennusten jäännöksiä, kuten puunpalasia, kattopeltejä sekä muuta romua ja roskaa on ajautunut kylän rannalle.

– Taifuunin tuhoista tuli meidän pelastuksemme. Rantaan ajautuneilla laudoilla ja kattopelleillä saamme korjattua omia asumuksiamme, kylän kalastajien ammattiyhdistyksen varapuheenjohtaja Joksan Branzuela vitsailee käyttäen filippiiniläisille ominaista hirtehishuumoria.

Tangke on perinteinen kalastajakylä Cebu Cityn kupeessa. Tangken kalastajat ansaitsevat elantonsa ravustamalla. Aamukuudelta he palaavat mereltä ja alkavat irrottaa rapuja verkoista. He saavat pitää kiirettä, että ehtivät myymään saaliinsa välittäjille, jotka puolestaan myyvät sen torikauppiaille. Kalastajat ovat pahnan pohjimmaisia ja elävät köyhyysrajan rajamailla. Lisätienestiksi he ajavat mopotaksia, pesevät pyykkiä tai pitävät kioskia.

Kalastajien elinkeino on uhattuna monelta suunnalta. Konttiterminaalin laajennusurakan ja öljyterminaalin rakennustöiden pelätään tuhoavan rapukantoja ja estävän kalastajien pääsyn apajilleen. Kalastajien ammattiyhdistys on yhdessä ay-keskusjärjestö Sentron kanssa yrittänyt saada äänensä kuuluviin ja he löysivätkin yhden väylän vaikuttaa hankkeiden etenemiseen.

– Kaikki rakennushankkeet tarvitsevat ympäristöluvan ja saimme kumottua öljyterminaalin merenpäälliseen rakentamiseen liittyvän ympäristöluvan. Öljyvaraston rakennustyöt maalla sen sijaan voivat jatkua.

Mereltä käsin kalastajia puolestaan kiusaavat kaupalliset kalastusalukset, jotka vastoin sääntöjä tulevat liian lähelle rannikkovesiä.

– Kaupallisten alusten pitäisi pysyä 50 kilometrin päässä niin sanotuilta kunnan vesiltä, juristiksi Sentron stipendillä opiskeleva Branzuela toteaa.

Ensi helmikuussa perinteisten ja kaupallisten kalastajien ammattiyhdistykset ovat perustamassa yhteistä kalastustyöläisten ammattiliittoa. Aloitteen taustalla on Sentro, jonka tavoitteena on yhdistää Filippiinien hajanaista ay-liikettä.

– Voimien kokoaminen on ainoa keino kasvattaa neuvotteluvoimaa, Sentron koordinaattori Rodel Abenoja linjaa.

Ruohonjuuritason järjestämistä

Jaijai Amboon on Sentron järjestäjä Cebun alueella vastuualueenaan elintarviketeollisuus. Järjestäjän työ on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Filippiinit on edelleen yksi maailman vaarallisimmista maista ay-aktiiveille. Häirintä, väkivalta ja jopa kuoleman uhka ovat todellisia.

– Erityisesti entisen presidentin Duterten aikana yleistyi ay-liikkeen demonisointi, vertaaminen terroristijärjestöihin ja leimaaminen kommunistikapinallisiksi, Rodel Abenoja kertoo.

Jaijai Amboon on keskittänyt järjestämistyönsä Mendauen teollisuusalueelle, jossa on paljon elintarvike- ja juomatehtaita, kuten juomajätti Coca-Cola, lihanjalostajat Belcris Food ja Virginia sekä nuudelivalmistaja Monde Nissin. Hänen taktiikkansa eroaa Suomessa totutusta työpaikkajärjestämisestä, sillä hän järjestää työntekijöitä asuinyhteisöissään.

– Kartoitamme ensin, missä jonkin tehtaan työntekijät asuvat. Sitten alamme ottaa kontaktia yhteisöön ja etsimään avainhenkilöitä. Aluksi emme puhu suoraan ay-asioista, vaan lähestymme mutkan kautta esimerkiksi puhumalla asuinalueen epäkohdista, ihmisoikeuksista ja ilmastonmuutoksesta, Amboon kuvailee.

– Koska työntekijät asuvat yleensä työnantajan osoittamissa asuntoloissa, voi käydä myös niin, että työnantaja kuultuaan meistä siirtää työntekijät toiseen paikkaan asumaan.

Coca-Cola hajottaa ja hallitsee

– Vesi alkoi nousta nopeasti aamuyöstä kahden aikaan. Vain parissa tunnissa se nousi kolmen metrin korkeuteen jättäen Coca-Colan Consilacionin jakelukeskuksen veden valtaan, Coca-Colan kuljettajien ammattiyhdistyksen puheenjohtaja Roger Rivera selvittää taifuunin etenemistä Cebun alueella.

Kolme päivää myöhemmin jakelukeskuksen toiminnot ovat edelleen pysähdyksissä, mutta Coca-Colan pullottamo Mendauessa säästyi pahemmilta tuhoilta ja on pystynyt jatkamaan tuotantoa keskeytyksettä.

Coca-Cola Company tunnetaan maailmalla kovaotteisena ay-toiminnan murskaajana. Filippiineillä se tarkoittaa hajota ja hallitse -taktiikkaa. Tuotannon, myynnin ja jakelun työntekijöillä on omat ammattiyhdistyksensä. Työntekijöitä jaotellaan myös päivä- ja kuukausipalkkaisiin sekä vakituisiin ja pätkätyöläisiin.

Toinen työnantajan käyttämä taktiikka on keltaisten ammattiliittojen perustaminen. Niiden tarkoituksena on luoda vaikutelma työntekijöiden edustuksesta, vaikka todellista neuvotteluvoimaa niillä ei ole.

Roger Riveran johtama aito työntekijöiden ammattiyhdistys päihitti ay-vaaleissa juuri tällaisen keltaisen liiton. Filippiineillä ammattiyhdistyksen on saatava yli puolet työntekijöiden äänistä, jotta se saa virallisen aseman edustaa jäseniään ja neuvotella työehtosopimuksesta.

Ammattiyhdistyksellä riittää tehtävää ja tavoitteita kuljettajien palkkojen ja muiden työehtojen parantamiseksi. Ensimmäiseksi se yrittää taklata työnantajan hajota ja hallitse -menetelmää yhdistämällä koko Keski- ja Itä-Visayasin alueen kuljettajat samaan yhdistykseen ja yhden työehtosopimuksen alle.

Kuljettajien sopimustavoitteiden lista on pitkä. Tärkeimmäksi tavoitteeksi Rivera nostaa työsuhdeturvan. Kuljettajat ovat pätkätyösuhteissa, vaikka tekevät työtä Coca-Colalle vakituisesti. Ero vakituisten työntekijöiden työehtoihin on suuri, esimerkiksi palkassa. Kuljettajien palkka perustuu ajettujen kuormien ja käsiteltyjen lavojen määrään, eikä heille makseta takuupalkkaa tai odotusajan palkkaa.

– Coca-Colan tuotantolaitoksilla muualla Filippiineillä olemme saaneet neuvoteltua pätkätyöntekijöitä vakituisiksi työntekijöiksi. Se on tavoite täälläkin, Abenoja selvittää.

Nykyisin kuljettajat tienaavat vähimmäispalkan verran. WageIndicatorin palkkavertailun mukaan Cebun alueen lakisääteinen vähimmäispalkka kattaa vain noin 65 prosenttia välttämättömistä elinkustannuksista.

Kun 35 prosenttia jää puuttumaan, ajaa se monia etsimään lisätuloja esimerkiksi ajamalla perinteistä mopotaksia tai pestautumalla kyytipalveluun sekä turvautumalla kulutusluottoihin. Velkaantuminen onkin kasvava huolenaihe. Luottoja tarjoavat pankit ja pikavippiyritykset, mutta myös yritykset työntekijöilleen.

Yksi vedenjakaja on terveydenhoito. Kun vakituiset työntekijät saavat terveysvakuutuksen, joka korvaa terveyskulut sataprosenttisesti, pätkätyöntekijät saavat kertakorvauksen, joka kattaa vain osan terveyskuluista.

– Jouduin selkäoperaatioon, jonka kuluista kertakorvaus kattoi neljäsosan. Loput rahat jouduin lainaamaan työnantajaltani, ammattiyhdistyksen hallituksen jäsen Doroteo Enijada kertoo.

Lainasumma vastaa hänen parin vuoden vuosiansioitaan.

Triljoonan peson marssi

Perjantai-iltana parikymmenhenkinen joukko osoittaa mieltään Fuente Osmeñan aukiolla, Cebu Cityssä. He ovat osa laajaa kansanliikettä, joka on saanut nimekseen “triljoonan peson marssi”. Tänään väkimäärä jää pieneksi, sillä cebulaiset ovat jääneet huolehtimaan perheistään taifuunin jälkimainingeissa ja valmistautumaan uuden supertaifuunin Uwanin tuloon.

Filippiinejä järisyttää parhaillaan jättimäinen korruptioskandaali, jossa tulvatorjuntaan varattuja valtionvaroja on käytetty väärin kymmenien miljardien eurojen edestä. Korruptio ei ole uusi ilmiö Filippiineillä, mutta tällä kertaa sen mittasuhteet ovat poikkeuksellisen suuret.

Paljastusten mukaan niin sanottujen haamuhankkeiden kautta budjetoidut varat ovat päätyneet suoraan poliitikoille ja valituille urakoitsijoille, ja itse hankkeet ovat jääneet toteuttamatta tai toteutuneet vain osittain.

Hallitus on asettanut riippumattoman tutkintakomission, mutta kansalaiset ovat raivoissaan ja vaativat jo tekoja – syyllisten asettamista vastuuseen ja valtion talouden läpinäkyvyyttä.

Kansanliikkeen, jossa myös ay-keskusjärjestö Sentro on aktiivisesti mukana, on määrä mobilisoida suurmielenosoituksia Filippiinien kansallissankarin Bonifacion juhlapäivänä 30. marraskuuta 2025.

– Myös sotilasvallankaappauksen mahdollisuutta on väläytelty. Armeija saattaa hyödyntää korruptioskandaalia ja kahden valtadynastian, Marcosin ja Duterten tulehtuneita välejä vallankaappausyritykseen, Sentron pääsihteeri Joshua Mata arvioi.

Hänen mukaansa ay-liike on nyt vaikeassa asemassa, sillä sen täytyy puolustaa demokratiaa, mutta samalla varoa lietsoamasta kriisiä – hauraskin demokratia on parempi kuin sotilasvalta.

Filippiinien ay-keskusjärjestö Sentro ja elintarvikealan ammattiliittojen Pohjoismainen unioni, Nordiska Unionen, ovat kumppaneita Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin kehitysyhteistyöhankkeessa. SEL on sekä Pohjoismaisen unionin että SASKin jäsen.

Hankkeen tavoitteena on parantaa Filippiinien elintarviketeollisuuden työntekijöiden toimeentuloa ja työsuhdeturvaa sekä työympäristön turvallisuutta.

Teksti ja kuvat: Tanja Harjuniemi

Pääkuvassa on keskellä Sentron toimitsija Rodel Abenoja, joka koordinoi Jaijai Amboonin ja Mardie Capurasin järjestämistyötä Cebu Cityssä.