EU:n päätökset näkyvät elintarviketyöntekijän arjessa yllättävän konkreettisesti, aina ruuan turvallisuudesta työoloihin ja työmahdollisuuksiin ulkomailla.

1. Elintarviketurvallisuus

Nykyisin se, että lautaselle päätyvä ruoka on turvallista, perustuu pitkälti Euroopan unionin yhteisiin sääntöihin. EU ei ole ”sääntöhirviö”, joka määrää jokaisen yksityiskohdan, vaan se asettaa tavoitteet ja reunaehdot, joiden puitteissa alan toimijat voivat itse päättää, millä tavoin ne täytetään.

Aiemmin Suomen kansallinen lainsäädäntö ohjasi käytäntöjä tarkemmin, mutta nykyinen EU-linja painottaa tavoitteita ja riskien hallintaa. Tämä edellyttää, että jokaisessa työpaikassa tunnetaan vastuut ja varmistetaan turvallisuus joka vaiheessa.

Säännöt koskevat kaikkia jäsenmaita, joten EU:n sisämarkkinoilla ei voi olla laillisesti tuotetta, joka ei täytä yhteisiä vaatimuksia. Juuri nyt Euroopan tasolla keskustellaan siitä, luokitellaanko nikotiinittomat mutta piristeitä sisältävät CBD-pussit elintarvikkeiksi. Asia odottaa EU-komission tulkintaa ja linjausta.

Viime vuosina EU on korostanut ajatusta elintarviketurvallisuuden kulttuurista yrityksissä. Tavoitteena on, että yrityksen johto on aidosti sitoutunut turvallisen ruuan tuottamiseen, riskien ennaltaehkäisyyn ja avoimeen viestintään, työntekijät tietävät vastuunsa ja tieto kulkee koko työyhteisössä.

2. Elintarvikevalvonta

Ruuan turvallisuus ei synny tarkastajan leimasta, vaan työpaikoilla tehdyistä valinnoista. EU määrittää yhteiset periaatteet sille, miten elintarvikkeiden turvallisuutta valvotaan, mutta käytännön toteutus on jäsenmaiden käsissä. Suomessa on valittu avoimuutta korostava Oiva-järjestelmä, jossa tarkastustulokset tuodaan kuluttajien tietoon.

Yksi EU:n tärkeimmistä periaatteista on selkeä: vastuu on aina elintarvikealan toimijalla, ei valvojalla. Toimijan täytyy pystyä osoittamaan, että sen tuotteet ovat turvallisia. Jokaisella toimijalla täytyy olla omavalvontasuunnitelma eli käytännössä oma turvallisuuskartta, joka kertoo, missä ovat tuotannon kriittiset kohdat, miten niitä seurataan ja mitä tehdään, jos jokin menee pieleen.

Nykytilanne on muuttanut myös valvonnan roolia. Jos toimija pystyy näyttämään toteen, että sen ratkaisut täyttävät EU:n vaatimukset, niitä ei tulisi hylätä vain siksi, että ne poikkeavat tavanomaisesta. Tämä antaa alan toimijoille mahdollisuuden soveltaa, kunhan lopputulos on turvallinen.

3. Työsuojelu

EU:lla on vahva toimivalta myös työsuojelussa. Kun työntekijät ja yritykset voivat liikkua vapaasti EU-maiden välillä, on tärkeää, että kaikkialla ymmärretään, mitä terveellinen ja turvallinen työ tarkoittaa. Yhteiset pelisäännöt varmistavat, että työterveys- ja turvallisuusvaatimusten vähimmäistaso on sama koko unionin alueella.

Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto EU-OSHA sijaitsee Espanjassa Bilbaossa. Se kerää ja tuottaa tutkittua tietoa työelämän riskeistä, kehittää käytännön työkaluja niiden ehkäisyyn ja lisää tietoisuutta turvallisista työtavoista. Hyvä työturvallisuus ei ole pelkkää sääntöjen täyttämistä, vaan se ehkäisee onnettomuuksia ja sairauksia ja parantaa tuottavuutta. EU:n Vision Zero -strategia tähtää pitkällä tähtäimellä siihen, ettei työpaikoilla sattuisi yhtään tapaturmaa tai työperäistä sairautta.

Suomessa Työterveyslaitos toimii EU-OSHA:n kansallisena koordinaatiokeskuksena. Se tuo työpaikoille eurooppalaista tietoa ja kampanjoita sekä vie EU-tasolle viestiä suomalaisista hyvistä käytännöistä. Tärkeä osa työturvallisuustyötä on ennakointi eli tunnistetaan ajoissa uudet riskit ja muutokset työelämässä, ennen kuin ne ehtivät aiheuttaa ongelmia.

Vuonna 2023 käynnistynyt Digiajan turvallinen ja terveellinen työ -kampanja nostaa esiin teknologian tuomia uusia riskejä. Elintarvikealalla tämä voi tarkoittaa esimerkiksi koneiden säätämää työtahtia, joka yhdistettynä toistotyöhön voi aiheuttaa liiallista rasitusta, tai jatkuvaa uuden oppimisen tarvetta, joka voi kuormittaa, ellei työpaikka tue osaamisen päivittämistä.

Suomi on ollut monissa asioissa EU:n minimitasoa tiukempi ja nopeampi, kuten syöpävaarallisille aineille altistumisen rajoittamisessa, joka meillä nousi keskusteluun jo ennen kuin EU ryhtyi toimiin. Ensi vuonna EU:n laajuisen työsuojelukampanjan teemana on mielenterveys, jota suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset ovat aktiivisesti ajaneet.

4. Erasmus+ -ohjelma

Moni opiskelija tietää mahdollisuudesta lähteä ulkomaille opiskelemaan tai työhön oppimaan EU:n Erasmus+ -ohjelman tuella. Sama mahdollisuus koskee myös vastavalmistuneita, oppisopimusopiskelijoita ja tietyin edellytyksin jopa työpaikkaohjaajia. Vaihtoon voi hakea ja lähteä myös henkilö, joka tällä hetkellä työskentelee ja haluaa suorittaa esimerkiksi uuden tutkinnon tai tutkinnon osan.

Elintarvikealan opiskelijat ovat tilastoissa tekniikan alan ryhmässä, josta ulkomaanjaksoille lähti Suomesta yli 700 opiskelijaa vuonna 2024. Suosituimmat kohteet ovat Saksa ja Espanja, mutta valinnanvaraa riittää aina EU- ja ETA-maista myös Euroopan ulkopuolisiin kohteisiin. Erasmus+ -vaihdot ovat hyvin suosittuja, ja koronapandemian jälkeen kysyntä on noussut jälleen korkealle tasolle.

Ammatillisen koulutuksen merkitys työelämälle ja koko Euroopan kilpailukyvylle on suuri, ja EU panostaa vahvasti kansainväliseen liikkuvuuteen. Erasmus+ -apuraha kattaa matkakuluja sekä asumis- ja elinkustannuksia. Lisäksi on mahdollista saada lisätukea esimerkiksi maata pitkin matkustamiseen, vammaisten opiskelijoiden erityisjärjestelyihin tai tukihenkilön matkakuluihin.

Erasmus+ -rahoitusta on käytössä jo 88 ammatillisella oppilaitoksella Suomessa ja oppilaitosten kansainvälisyyskoordinaattoreilla on valmiit verkostot sekä ulkomaisiin oppilaitoksiin että yrityksiin. Jos tällainen vaihtoehto kiinnostaa, kysy omasta oppilaitoksestasi tai työnantajaltasi, voisiko kansainvälinen jakso sopia myös sinun tilanteeseesi. Valmistumassa olevat tai vastavalmistuneet voivat lähteä ulkomaille myös Allianssin nuorisovaihdon Ready for life -ohjelman kautta.

5. Europassi

Jokaisella EU-kansalaisella on oikeus tehdä työtä ja asua missä tahansa EU-maassa. Työttömänä työnhakijana voit lähteä kolmeksi kuukaudeksi työnhakuun toiseen EU- tai ETA-maahan tai Sveitsiin ja säilyttää samalla oikeutesi Suomesta maksettavaan työttömyysturvaan.

Jos haet töihin tai opiskelemaan toiseen maahan, on tärkeää, että osaamisesi on helppo ymmärtää paikallisen koulutusjärjestelmän näkökulmasta. EU-maissa ammatillisen koulutuksen rakenteet ja tutkintojen muodostuminen eroavat toisistaan.

Tässä haasteessa apuna toimii Europassi, koko EU:n yhteinen järjestelmä, joka tekee osaamisesta vertailukelpoista eri maissa. Europassi on laaja kokonaisuus, mutta yksi sen osista on ammatilliseen tutkintotodistukseen saatavilla oleva liite, joka kertoo useilla kielillä, mitä osaamista tutkinnon suorittaja on hankkinut. Elintarvikealan perustutkinnolle, ammattitutkinnoille ja erikoisammattitutkinnolle nämä liitteet löytyvät opintopolku.fi-palvelusta suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Lisäksi kansainvälisissä vaihdoissa ja työharjoitteluissa hankittu oppiminen ja osaaminen on tarkoitus liittää osaksi omaa tutkintoa. Tämä varmistetaan etukäteen oppilaitoksessa tehdyllä ja sovitulla suunnitelmalla, jossa määritellään muun muassa tavoitteet, työtehtävät ja ohjaus.

Teksti: Maija Komonen, kuva: Euroopan parlamentti

Juttuun haastatellut asiantuntijat:

● elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm, Maa- ja metsätalousministeriö
● juristi Joonas Päivänen, Ruokavirasto
● vanhempi asiantuntija Taina Pääkkönen, Työterveyslaitos
● ammatillisen koulutuksen kansainvälistymispalveluiden yksikön päällikkö Sari Turunen-Zwinger, Opetushallitus