Työnantajat pyrkivät hyödyntämään työehtosopimusneuvotteluissa Orpon hallitukselta saamansa selkänojan heikentääkseen työntekijöiden työehtoja. Tämä näkyy meidänkin tes-neuvotteluissa.
Ammattiliitot tekevät jäsentensä voimalla kaikkensa turvatakseen tolkulliset työehdot ja ostovoimaa parantavat palkankorotukset. Teollisuusliitolla on parhaillaan käynnissä laajat lakot ja Palvelualojen ammattiliitto PAM on julistanut historiansa suurimmat kaupanalan lakot. Kyse on palkankorotuksista ja palkasta, jolla tulee toimeen.
Elintarvikealan tes-neuvotteluissa ei ole vielä edes puhuttu palkankorotuksista. Työnantajat toivat pöytään merkittävimmät työehtojen heikennysesitykset 15 vuoteen. Viimeksi vuonna 2010 jouduimme torjumaan heikennykset laajoilla lakoilla. Sen jälkeen olemme joka kerta päässeet sopuun neuvottelemalla.
Tätä tahtoa ja ymmärrystä olisi työnantajapuoleltamme toivonut tällekin kierrokselle, muttei niiden puutetta voi yllättävänäkään pitää. Työnantajapuolen muutosesitykset elintarvikealan työehtosopimuksiin tarkoittaisivat toteutuessaan reiluja palkanalennuksia ja työaikaheikennyksiä.
Sopimuskauden aikana voidaan ja on hyväkin pähkäillä yhdessä, miten elintarvikealaa saataisiin vetovoimaisemmaksi. Homman raadollisuus tulee kuitenkin esiin, kun istutaan neuvottelupöytään. Työnantajat vaativat työehtoihin heikennyksiä, joita sanotaan ”uudistuksiksi”. Ja me pyrimme saamaan työehtoihin parannuksia tai vähintäänkin pitämään niiden tason entisellään, mitä sanotaan ”vanhanaikaiseksi”, jopa ”kivikautiseksi” toiminnaksi.
Tässä asetelmassa on ihan mielellään kivikautinen fossiili. Meitä todella tarvitaan elintarvikealan olemassa olevien vetovoimatekijöiden säilyttämiseksi, ettei niitä poisteta työehtosopimuksista ”vanhentuneina” kuten Orpon hallitus aikoo nyt tehdä leipomotyölaille lainsäädännössä.
Oman lukunsa kevään työehtosoppaan tuovat hallituksen lakimuutokset sovittelijan toimintaan. Se, että sovittelija ei ole tehnyt teknologiateollisuuden pitkään sovittelussa olleeseen kiistaan sovintoesitystä, kertoo myös sovittelutoiminnan muutoksesta. Enää ei yritetäkään tehdä esitystä, jossa olisi sopivasti happamuutta molemmin puolin.
Sovittelijalla on nykymallissa yksi vähän tunnistettu ongelma. Teknologiateollisuuden päänavaajasopimuksesta käytävään vääntöön hänen on vähän vaikea jättää sovintoesitystä, sillä hän määrittäisi silloin sovintoesityksellään palkankorotuskaton valtakuntaan. Se ei jotenkin näyttäisi kovin hyvältä.
Ikävä kyllä sovittelutoiminta on ”uudistusten” jälkeen hyvin kaukana sen perustamisajan tavoitteista ja onnistumisen päivistä.
Muistetaan, että vain yhdessä toimimalla ja yhteisellä voimalla saamme tälläkin kertaa tolkulliset työehtosopimukset aikaiseksi. Ollaan ylpeitä siitä, jos meitä sanotaan vanhanaikaisiksi. Tiedämme olevamme oikealla asialla, kun puolustamme työehtoja.