Miksi järjestäytyminen kannattaa?

Hyvää työehtosopimusta ei voi pitää koskaan oletusarvona – kuten tämä kevät on taas osoittanut, SEL:n viestinnän harjoittelija Santeri Palomäki kirjoittaa.

Aloittaessani kesätyöt Hartwallin tehtaalla vajaa vuosikymmen sitten, ammattiliitot eivät sanoneet minulle paljoakaan. Työehtosopimus ja kolmikanta kuulostivat yhtä läheisiltä käsitteiltä kuin hallituksen kehysriihi ja sote-uudistus. Töissä ollessani aloin kuitenkin pohtimaan, miksi meillä tuntui olevan paremmat palkat ja muut työehdot kuin kavereillani, jotka työskentelivät muilla aloilla.

Kesän aikana opin nopeasti, etteivät meidän hyvät työehdot ja työolot olleet pelkästään työnantajan hyväntahtoisuutta. Luottamusmiesten ansiosta ymmärsin, että työntekijät ovat itse taistelleet etunsa vuosikymmenten aikana, eikä hyvää työehtosopimusta voi pitää koskaan oletusarvona – kuten tämä kevät on taas osoittanut.

Ammattiliiton idea on yksinkertainen, vaikka usein siitä tykätään puhua kuin kyseessä olisi vaikeampikin asia. Tässä se tulee: Liitto on olemassa siksi, että työnantajalla on tasaveroinen vastavoima estämässä hulluimmat ideat. Liitto ei ole instituutio kaukana kaikesta – vaan sen muodostavat jäsenet, sinä ja minä. Liiton voima perustuu joukkovoimaan: järjestäytyneinä me työntekijät pystymme neuvottelemaan asioistamme yhdessä ja tarpeen tullen näyttämään, ketkä firman tuloksen lopulta tekevät.

Liiton rooli on näkyvin tällaisina aikoina, kun väännetään uusista työehtosopimuksista. Liitto toimii työntekijän turvaverkkona silloinkin, kun arki kulkee radallaan. Sujuva työelämä on ensisijainen tavoite, mutta jokaiselle voi tulla työsuhteessa eteen epäselviä tilanteita, jolloin liiton ja luottamusmiehen tuesta, ja tarpeen tullen liiton oikeusavusta, on kiistatonta hyötyä.

Tilanne ei ole ruusuinen. Samaan aikaan kun työntekijät ja ammattiliitot kohtaavat hallituksen johdolla ennennäkemätöntä vastarintaa, liittojen jäsenmäärät ovat laskussa. Miksi? Liitot eivät ole täydellisiä, mutta yksi vastaus kysymykseen lienee samassa suunnassa kuin liittojen vastustajatkin. Vuosikymmenten ajan ay-liikettä on pyritty rapauttamaan ja liiton jäsenyyden merkitystä työehtoihin hämärtämään. Olisin itsekin saattanut liittyä ”Loimaan liittoon”, (joka ei muuten ole liitto laisinkaan) elleivät luottamusmiehet olisi ehtineet väliin. Onneksi ehtivät.


Santeri Palomäki

Kirjoittaja työskentelee harjoittelijana SEL:n viestinnässä kevään ajan.

Liity
jäseneksi