Uusi laki ei parantanut olennaisesti nollasopimuslaisten asemaa

22.7.2018

Vaihtelevaa työaikaa koskevat lakimuutokset astuivat voimaan 1.6.2018. Aiemmin lainsäädäntö ei tuntenut lainkaan nollatyösopimuksia, mutta nyt ne kirjattiin lakiin Sipilän hallituksen esityksestä.

Lähes 63 000 suomalaista allekirjoitti vuonna 2015 kansalaisaloitteen nollatyösopimusten kieltämiseksi, mutta hallituspuolueet keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset hylkäsivät aloitteen eduskunnassa.

Hallitus lupasi kuitenkin selvittää, miten nollatuntisopimuksella työskentelevien asemaa voitaisiin parantaa. Kesäkuun alusta voimaan tulleiden lakimuutosten myötä nollasopimuslaiselle on nyt kirjattu oikeus sekä sairausajan palkkaan, jos hänen työvuoronsa on merkitty työvuorolistaan, että irtisanomiskorvaukseen. Nollasopimuslainen ei myöskään enää menetä oikeuttaan työttömyysetuuteen työsuhteesta irtisanoutumisen takia, jos työtä on ollut tarjolla vain vähän tai ei lainkaan.

Uusi laki jättää kuitenkin monilta osin tulkinnanvaraisuutta, eikä olennaisia parannuksia tehty.

- Uusi lainsäädäntö ei valitettavasti parantanut olennaisesti ja riittävästi nollatyösopimuksilla työskentelevien asemaa, SEL:n sopimuspäällikkö Erkki Rantamaa arvioi.

Uusi lainsäädäntö koskee nollatuntisopimuksia ja muita sopimuksia, joissa työaika on sovittu kiinteän työtuntimäärän sijasta liukuvana, esimerkiksi 0–40 tuntia/viikossa tai 10–30 tuntia/viikossa. Sääntely koskee myös tarvittaessa töihin kutsuttavia työntekijöitä.

Laissa määritellään milloin vaihtelevasta työajasta voidaan sopia työnantajan aloitteesta.

Jos vaihtelevasta työajasta sovitaan työnantajan eikä työntekijän aloitteesta, työnantajan on annettava työntekijälle selvitys siitä, missä tilanteissa ja missä määrin työnantajalle syntyy työvoimatarvetta. Selvitysvelvollisuudella pyritään siihen, että työsuhteen osapuolilla on sopimussuhteen sisällöstä samanlaiset odotukset.

Vanhojen vaihtelevan työajan sopimusten osalta selvitys on annettava viimeistään kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta eli 1.11.2018 mennessä.

Jos ennen lain voimaantuloa tehty vaihtelevaa työaikaa koskeva ehto ei täytä uuden lain vaatimuksia, työnantajan on tarjottava mahdollisuutta muuttaa ehto vastaamaan työnantajan työvoimatarvetta kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.

- Ongelmallista on, että työntekijän on itse pyydettävä työnantajalta neuvottelua, jossa tuntimäärä tarkistetaan. Neuvottelun tulos ei myöskään sido työnantajaa. Voidaan kysyä, kuinka moni osa-aikainen uskaltaa tällaisia neuvotteluja työpaikalla vaatia, Rantamaa sanoo.

Laki kieltää nollatuntisopimusten käytön vain niissä tapauksissa, joissa työntekijän tuntimäärä on jo vakiintunut. SAK:n lakimies Timo Koskinen arvioi, että kriteeri on tulkinnanvarainen ja käytännössä sen käyttäminen voi olla vaikeaa.

Työvuoroluetteloa koskevaa sääntelyä on täsmennetty siten, että lain mukaan jokaisella työpaikalla on oltava työvuoroluettelo, josta ilmenee muun muassa työvuorojen alkamis- ja päättymisajat. Työvuoroluettelo on laadittava niin pitkäksi ajaksi kuin mahdollista ja se on annettava viimeistään viikkoa ennen jakson alkamista.

Vaihtelevaa työaikaa noudattava työntekijä ei voi jatkossa antaa työsopimuksessaan kestoltaan rajoittamatonta lisätyösuostumusta. Tämä tarkoittaa sitä, että jos työsopimuksessa lukee esimerkiksi 16 tunnin viikoittainen työaika, tuntimäärän pitää toteutua, ja sen päälle voi teettää lisätyötä vain työntekijän kutakin kertaa erikseen antamalla suostumuksella.

Sairausajan palkka pitää maksaa vaihtelevaa työaikaa tekevälle silloin, kun sairausloman aikana oleva työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon, siitä on muutoin sovittu tai olosuhteisiin nähden voidaan pitää selvänä, että työntekijä olisi työkykyisenä ollut työssä.

Jos työnantajan irtisanomisaikana tarjoaman työn määrä alittaa viimeistä työvuoroa edeltäneiden 12 viikon keskimääräisen työn määrän, työnantajan on korvattava alituksesta aiheutuva ansionmenetys.

Nollatuntisopimuksella työskentelevä on voinut aiemminkin saada soviteltua työttömyysetuutta, jos työtä on ollut tarjolla vain vähän. Nollatuntisopimuksen irtisanomisesta seuraava karenssi eli korvaukseton määräaika on kuitenkin voinut olla kohtuuton. Karenssia ei lakimuutoksen jälkeen enää tule, jos työntekijä irtisanoutuu itse silloin kun työtä ei ole viimeisten 12 viikon aikana ollut millään viikolla tarjolla 18 tuntia tai enemmän. Tarkoituksena ei ole ollut kuitenkaan luoda yleistä perustetta irtisanoutua työsuhteesta ilman karenssia, joten muutoksen ulkopuolelle on rajattu osa-aikaiset työsopimukset, joissa työntekijälle on taattu tietty määrä työtunteja.