Puheenjohtaja Lauri Ihalainen SAK:n edustajakokouksen avajaisissa 5.6.2006

5.6.2006

Palkkapolitiikan ohjenuorana hyvä ostovoiman kehitys ja tasa-arvoisuus


- Suomessa harjoitettu työmarkkinapolitiikka ja kolmikantayhteistyö ei ole ollut kansanvallan vastakohta - kuten usein kuulee pintapuolisesti väitettävän - vaan sen vankistaja. Sen sijaan on kannettava enemmän huolta siitä, että maiden rajat ylittävä ja kasvava rahan valta ei kavenna kansanvaltaa. Demokratiavaje on kansanvallan ja rahavallan välissä eikä sopimusyhteiskunnassa.

- Suomen suunnan linjaamisessa on kaksi perusvaihtoehtoa. Toinen linja - jonka kannattajajoukko on vankka - lähtee siitä, että markkinavoimat ratkaisevat yhteiskunnallisen kehityksen ja ongelmat itseohjautuvasti ja vahvemman oikeudella. Tämän ajattelun johdonmukaisena seurauksena on mm. että bisnestä häiritsevää, työntekijöiden valtakunnallista sopimusturvaa pitää joustavoittaa ja karsia - valuttaa asiat vain työpaikoilla ratkaistavaksi.

- On valittavissa toinenkin suunta Suomelle pärjätä tulevaisuudessa. Se perustuu siihen, että työ luo yhteiskunnallista vaurautta ja antaa tukevan perustan toimeentulolle ja yhteiskunnalliselle kiinnittymiselle. Korkea työllisyysaste on tae myös hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen kestävyydelle. Oikeudenmukaisuuden ja sosiaalisen vastuun vaatimus asetetaan markkinatalouden sisälle.

- Suomen kilpailukykyä ei rakenneta työssäkäyvän köyhälistöluokan kasvattamisella ja sillä, että nuorille tarjotaan vain epävarmuutta ylläpitävää pätkätyötä. Tavoitteena on oltava kokoaikaisen työn lisääminen. Pätkätyön tulee olla elämäntilanteeseen sopiva vapaaehtoinen valinta. On tärkeätä, että olemme valmiita jatkossa kuljettamaan myös sukupolvien välisen vastuun ja solidaarisuuden viestikapulaa välttäen keinotekoista vastakkainasettelua nuorten, keski-ikäisten ja ns. suurten ikäluokkien välillä. Tarvitsemme useamman vaalikauden yli menevän, periaatteellisen sukupolvisopimuksen, johon erityisesti poliittisten puolueiden ja työmarkkinajärjestöjen pitäisi sitoutua.

- Syvin huoli palkansaajilla tämän päivän työelämässä on arvottomuuden ja turvattomuuden tunne työstä ja toimeentulosta jatkuvan muutoksen pyörteissä. Työntekijöiden pitkää sitoutumista ja työpanosta ei arvosteta riittävästi. Ihmiset eivät tule tarpeeksi kuulluiksi työelämän rakennemuutoksissa, irtisanomisuhkien alla ja työelämän muutostilanteissa. Muutos ja turvallisuus eivät ole tasapainossa. Palkansaajat joustavat mutta työnantajat jäykistyvät, kun pitäisi löytää inhimillisiä ratkaisuja ihmisten aseman varmistamiseksi työelämässä.

- Tarvitsemme uuden kansallisen työelämän kehittämisstrategian, jossa inhimillisen työelämän kehittämisen ja hyvän tuottavuuden edistäminen yhdistetään. Uudessa työelämän kehittämisen strategiassa yhdistyvät uuden teknologian soveltaminen, osaamisen parantaminen, sosiaaliset innovaatiot, hyvä johtaminen, muutosturvallisuus ja työhyvinvointi. Tällaisesta linjasta voi syntyä kestävällä tavalla myös tuottavuuden kasvua. Seuraavan, vaalien jälkeisen hallituksen ohjelmaan tarvitaan tätä uutta linjaa tukeva poikkihallinnollinen työelämän politiikkaohjelma.

Pätkätyöntekijöiden aseman parantaminen edunvalvonnan kärkeen
- Pätkätyömaailmassa nopeimmin kasvava alue on tulevaisuudessa vuokratyö. Vuokratyön käytön pelisäännöt on pikaisesti määriteltävä ja vuokratyö edellyttää sen käyttöä sääteleviä sopimuksia. Pätkätöistä on muodostunut sisääntuloreitti pysyvämpään työsuhteeseen.

- Pätkätyöläisten ja heidän perheidensä elämän suunnittelu on sumussa, epävarmuus ja jatkuva itsensä tyrkylle asettaminen pätkätyökierteessä on raskasta. Toisaalta nimittämällä jokin työ ns. roskatyöksi liikutaan asenteellisesti alueella, josta on lyhyt matka siihen, että leimataan kaikki yhteiskunnallisesti välttämätön duunarityö vähämerkitykselliseksi ja vieroksuttavaksi. Me sanomme, että ilman näitä töitä ja duunareita Suomi ei pärjää eikä muillekaan jaettavaa synny.

- SAK tulee jatkamaan sinnikästä ja tuloksia tuottanutta työtään pätkätyöntekijöiden aseman parantamiseksi työmarkkinoilla. Kavereita näissä talkoissa on viime päiviin saakka ollut huolestuttavan vähän. Pätkätyölle asetettavien pelisääntöjen kehittäminen ja työehtojen kehittäminen niin tulee olemaan SAK:n lähivuosien edunvalvonnan kärkiasioita. SAK on edustajakokoukselle valmistelussa ohjelma-asiakirjassa laatinut oman strategian pätkätyöntekijöiden aseman parantamiseksi. Uskon, että tulevaisuudessa osaavasta työvoimasta kilpailtaessa kokoaikatyöstä ja laadukkaista työsuhteista tulee myös keino saada osaavaa ja motivoitunutta työvoimaa.

- Nuorten ja pätkätyöntekijöiden liittyminen ay-liikkeeseen on tehtävä helpommaksi ja palvelutasoa liittymistilanteissa on nostettava. Olemme käynnistämässä - jos edustajakokous näyttää vihreää valoa - ison hankkeen, jonka tavoitteena on tehostaa koulutiedottamista, laajentaa oppilasjäsenyystoimintaa ja siihen liittyviä palveluja sekä rakentaa uusi palvelukonsepti pätkätyöviidakossa toimivien tukemiseksi ja järjestäytymisen edistämiseksi. Yksi osa tätä ideaa on rakentaa SAK:n yhteinen palvelukeskus nuorten ja pätkätyöntekijöiden tueksi työelämään siirtymistilanteissa.

Työ ja opiskelu saatava limitettyä nykyistä paremmin yhteen
- Seuraavien vuosien uusi työpoliittinen linjaus voisikin olla että - monistakaan syistä - emme tavoittele nyt yleistä työajan lyhentämistä nykyisestään, vaan lisäämme työsuhteen sisälle aikaa, jota palkansaajat voivat käyttää ammatillisen osaamisen monipuolistamiseen ja kehittämiseen. Todettakoon myös selvästi, että Suomessa ei ole perusteita myöskään työaikojen pidentämiselle. Tässä mallissa työ ja koulutus vuorottelevat koko työhistorian ajan. Rakennetaan järjestelmiä, joissa työ ja opiskelu limittyvät osaksi laadukasta työsuhdetta ja parempaa muutosturvaa.

- Toinen tähän ajatteluun liittyvä suunta voisi olla se, että osa-aikatyö ja ammatillisen pätevyyden kehittäminen nivottaisiin paremmin toisiinsa. Nykyisellään osa-aikatyö ja työttömyysturva on kyetty yhdistämään sovitellulla päivärahalla. Miksi emme rakentaisi mallia ja sitä tukevia koulutuspalveluja, joissa osa-aikaisia tuettaisiin työttömyysturvaa suuremmilla kannustimilla yhdistämällä osa-aikatyö ja ammatillisen pätevyyden kehittäminen.

Tupo ensisijainen vaihtoehto, yleiskorotukset eivät ole menettäneet merkitystään
- SAK varautuu erilaisiin sopimuspoliittisiin vaihtoehtoihin, mutta pitää edelleenkin - tuloksien perusteella, ei itseisarvosyistä - laajempiin talous- ja tuloratkaisuihin pyrkimistä ensisijaisena. Yleiskorotukset eivät - toisin kuin työnantajapuoli tuntuu ajattelevan - ole menettäneet merkitystään. Niitä tarvitaan myös siksi, että ne ovat ainoa tapa varmistaa kaikille palkansaajille reaalipalkkakehitys.

- SAK on muiden työmarkkinajärjestöjen tavoin sitoutunut samapalkkaisuusohjelman tavoitteeseen että naisten ja miesten keskimääräistä palkkaeroa saadaan kavennettua nykyisestä 20 prosentista 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Tämä puolestaan ei ole mahdollista luopumalla solidaarisesta palkkapolitiikasta ja pyrkimällä palkkaerojen kasvattamiseen. Palkkapolitiikan kestävä linja on, että samasta ja samanarvoisesta työstä maksetaan sama palkka.

- Jotta paikallinen sopiminen olisi tasaveroisempaa SAK pitää välttämättömänä, että luottamushenkilöiden asemaa parannetaan, tietojen saantia lisätään ja toimintaedellytykset varmistetaan. Viime viikkojenkin tuloksettomat neuvottelut luottamushenkilöiden asioista ovat osoittaneet, että työnantajapuolella ei ole todellista halua kehittää tasaveroista paikallista sopimista. On sanottava suoraan, että paikallisen sopimisen kehittäminen voi toteutua vain sillä edellytyksellä, että työnantajapuoli on valmis parantamaan luottamushenkilöiden asemaa ja toimintamahdollisuuksia. Muutoin puheet aidosta paikallisesta sopimisesta kuulostavat ontoilta.

SAK tavoittelee yt-lain uudistamisessa ratkaisua
- Yhteistoimintalain uudistamiseen tähtäävissä neuvotteluissa vaikeimmat avoimet kysymykset ovat edelleenkin lain soveltamisalan pudottaminen 30 työntekijästä alaspäin, neuvottelu-prosessien suoraviivaistaminen ja enemmän yksimielisyyteen tähtääväksi. Haluamme henkilöstösuunnitelman ja koulutustavoitteet sekä ulkopuolisen työvoiman käytön - vuokratyö ja alihankinta - periaatteet tukevasti yhteistoiminnan piiriin. Yhteistoimintalain avulla haluamme lisää ennakoivaa tietoa ja ennustettavuutta työpaikkojen tulevaisuudesta. Tässä kuvatut erimielisyydet ovat vielä ratkaisematta.

- Luonteeltaan lain pitäisi olla aidosti yhteistoimintalaki eikä riitelylaki. On selvää että parhaimmillaankaan lakiuudistus ei täytä kaikkia niitä odotuksia, joita palkansaajilla oikeutetusti on tasaveroisemman yhteistyön suhteen. SAK:n tavoitteena on viedä neuvottelut satamaan - jos meille tärkeät tavoitteet voidaan saavuttaa.

- Ei ole vakuuttavia merkkejä siitä, että lain valmistelussa kannattaisi jäädä odottelemaan parempia aikoja. Palkansaajien kannalta parannuksia sisältävä lakiesitys on joka tapauksessa saavutettavissa. Ei liene myöskään viisasta lykätä ratkaisuja seuraaviin työmarkkinaneuvotteluihin - siinä määrin muita tärkeitä asioita meillä on tuolloin ajettavana. Maan hallitus on ohjelmansa mukaisesti lähtenyt siitä, että uudistus toteutetaan tällä vaalikaudella. Siksi olisi hyvä, että esitys saataisiin syysistuntokauden alussa hallituksen esityksenä eduskunnalle.

Hallitukseen haluavilta puolueilta näkemys kolmikantaan ennen vaaleja
- Palkansaajilla on luonnollisesti lupa odottaa tietoa siitä, millaisen talous- ja työmarkkinapoliittisen sekä työelämän uudistamisen linjan uusi hallitus osaltaan omaksuu ja haluaako se sitoutua vahvaan kolmikantayhteistyön politiikkaan. Toisin sanoen jatkaako uusi hallitus samaa kolmikantaan nojaavaa toimintalinjaa, jota Lipposen I ja II hallitukset sekä Vanhasen nykyinen hallitus on osaltaan toteuttanut. Tämä tieto olisi hyvä saada kaikilta vaalien jälkeen hallitukseen pyrkiviltä puolueilta ennen vaaleja.

- Näin asioiden ollessa on seuraavan sopimuskierroksen muotoa koskeva harkinta syytä jättää yleiselle linjatasolle ja täsmentää se tuonnempana. Ainoa toivomukseni on, että emme ennen seuraavaa sopimusratkaisua millään suunnalla tärvelisi edellytyksiä laajemman ja pitkäkestoisemman talous- ja tuloratkaisun tekemiseltä. Aikataulullisesti budjetti- ja työmarkkinaratkaisujen yhtäaikainen tarkastelu on mahdollistettu. Arvio siitä, että palkkaverotuksen keventämisen liikkumatila on jatkossa pienempi kuin nykyisen tuloratkaisun yhteydessä, on otettava huomioon.

- Työmarkkinajärjestöjen on vuoden 2007 keväällä varauduttava siihen, että uuden hallituksen muodostamisen yhteydessä tai heti sen jälkeen meiltä tiedustellaan, mihin suuntaan olemme uutta työmarkkinaratkaisua kuljettamassa ja onko meillä asiasta yhteinen tahtotila.


Ihalaisen puhe koknaisuudessaan
http://www.sak.fi/edustajakokous/index.shtml/02/uutiset?21826