SEL:n 100-vuotisjuhlaseminaarin 3.6.2005 avauspuheenvuoro, liittopuheenjohtaja Ritva Savtschenko

6.6.2005

100-vuotisjuhlaseminaari, avauspuheenvuoro
Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry
Liittopuheenjohtaja Ritva Savtschenko



Arvoisa tasavallan presidentti, hyvät kutsuvieraat, liittomme hallinto, henkilökunta ja eläkeläiset! Minulla on suuri kunnia toivottaa teidät kaikki tervetulleeksi liittomme 100-vuotisjuhlaseminaariin. Arvokkaasta historiastamme huolimatta haluamme katsoa tulevaisuuteen. Siksi pohdimme miten ay-liike suurimpana kansalaisjärjestönä voi vaikuttaa globalisaatioon ja kaikkiin niihin työelämän muutoksiin, joiden vauhdissa tavallinen pieni ihminen ei tahdo pysyä perässä eikä aina tahdokaan pysyä.
Viime viikolla valmistautuessamme 100-vuotisjuhlamme viettoon saimme muistutuksen maailmasta, jossa elämme. Kansainväliset sijoitusyhtiöt CVC Capital Partners ja Nordic Capital päättivät lopettaa Leaf:n perinteisen tehtaan, jonka ne olivat hankkineet omistukseensa vain puoli vuotta aikaisemmin. Leaf:n 460 työntekijän elämän perusta romahti kerralla. Seuraavana päivänä kuulimme, että Pandan makeistehdas siirtyy norjalaiseen monialayritys Orklaan kuuluvalle Felix- Abballe. Toiveita on, että tässä tapauksessa tuotanto jatkuu. Elintarviketeollisuudessa näitä ilmoituksia on tullut tiheään. Yritykset perustelevat toimiaan kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämisellä. Toistaiseksi yritykset kokevat vastuuta omistajilleen eivät työntekijöilleen, jotka jäävät säännöllisesti vähemmälle huomiolle. Jokaisen irtisanomisen taustalta löytyy inhimillistä hätää ja turvattomuutta.

Globalisaatio näyttäytyy työntekijöille uhkana. Luonnollisesti ymmärrämme, että maailmanlaajuinen eriarvoisuus ja köyhyys traagisine seurauksineen ovat aikamme pahin ongelma Niihin täytyy löytää ratkaisut, jos haluamme jättää tuleville sukupolville elinvoimaisen maapallon perinnöksi. Nykytilanne ei voi silloin jatkua niin, että vain harvat hyötyvät ja ihmisten enemmistö häviää. Arvostamme suuresti sitä työtä, jota Te tasavallan presidentti olette tehnyt sosiaalisen ulottuvuuden painottamiseksi ja luotamme, että jatkatte sitä myös seuraavan presidenttikautenne aikana.

Globalisaatio asettaa ammattiliitot täysin uudenlaiseen tilanteeseen ja uusien tehtävien ratkaisijoiksi. Perinteisesti kotimarkkinapohjainen elintarviketeollisuus levittäytyy nyt koko Itämeren alueelle. Elintarviketyöläisillä on työtovereita Pohjoismaissa, Baltian maissa, Euroopassa ja koko maailmassa. On selvää, että haluamme työpaikkojen säilyvän Suomessa, mutta samalla haluamme voimistaa kansainvälistä yhteistyötämme. Erittäin tärkeää on yhteistyömme kaikkien pohjoismaiden ja virolaisten, liettualaisten ja latvialaisten kanssa, Tavoitteena on, että työntekijöillä eri maissa on samat työehdot, samat vaikutusmahdollisuudet ja samat oikeudet. Sen puolesta teemme työtä ja pidämme sitä tärkeänä ja välttämättömänä. On selvää, että yritysten kansainvälistyessä myös ay-työn on kansainvälistyttävä, mutta niin, että kunnioitamme toistemme periaatteita.

Tähän työhön kuuluu myös vaatia globalisaatiolle pelisääntöjä. Yritysten vapaudelle siirtää tuotantoa aina vain halvempiin ja halvempiin maihin tai niihin maihin, joissa työntekijöillä ei ole mitään oikeuksia tai ammattiliittoja tukenaan, on saatava rajoituksia. Nämä vaatimukset kohdistamme myös maan hallitukselle ja eduskunnalle.
Maailmanlaajuisten muutosten pyörteissä emme saa unohtaa työelämän arkisia ongelmia. On saatava työntekijöille ja heidän edustajilleen lisää oikeuksia päättää työpaikan asioista. On voitava luoda tasaveroisemmat neuvottelusuhteet työnantajien ja työntekijöiden välille. Jotta nämä tavoitteet toteutuisivat, tarvitaan lainsäädännöllisiä uudistuksia.
100-vuotiaan SEL:n kunniakas historia kertoo sen, että saamme kiittää sosiaalisista uudistuksista kansalaistoimintaa. Ammattiliitot ovat olleet rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntaamme emmekä me omalta osaltamme aio olla mukana hukkaamassa perintöämme, jotka edeltävät sukupolvet ovat meille hankkineet, usein raskain henkilökohtaisinkin uhrauksin.